Aina ullakolla käydessäni silmäni osuvat tähän vanhaan ja todella kuluneeseen peiliin. Paksuja hirsiseiniä vasten nojaillessaan, se on näyttänyt minusta hyvin kauniilta, kaikkine vaurioineenkin. Olen monta kertaa kuvitellut, miltä se mahtaisi näyttää täällä alakerrassa. Tänään sitten päätin ottaa peilin mukaan ja tehdä sille pikaisen puhdistuksen, jotta näkisin onko siitä enää mihinkään. Aika onnettomalta se kieltämättä näytti. Takalevy oli saanut kosteutta ja se oli otettava irti kokonaan. Kipsiset reunakoristeet olivat osittain pehmentyneet ja lohkeilleet aika pahasti, eikä peiliosakaan järin hyväkuntoinen ollut. Pesin sen kuitenkin ja kiinnitin takaisin kehyksiin pienien naulojen avulla. Päätin testata peiliä meidän makkarin lipaston päälle, eikä se nyt ihan hullulta siinä näytäkään. Jääköön tuohon ainakin toistaiseksi. Roskiin en sitä raaski heittää kuitenkaan.
Kuvat näyttävät vähän oudoilta, koska Bloggerissa ne muuttuvat jostain syystä jatkuvasti haaleaksi ja punertavaksi, tein sitten mitä hyvänsä.
Isäntä on viimepäivinä tehnyt taas kovasti sukututkimusta ja hän on päässyt siinä paljon eteenpäin tutkittuaan ikivanhoja asiakirjoja, jotka ovat jääneet aiemmin huomioimatta. Huomaan taas itsekin ajattelevani paljon niitä ihmisiä, jotka ovat täällä eläneet. Jotenkin kaikki nämä esineet tuntuvat entistäkin tärkeämmiltä, kun voi kuvitella mielessään ihmiset, jotka ovat olleet niihin kosketuksissa jo satoja vuosia aikaisemmin. Joskus tuntuu jopa siltä, kuin he olisivat jollain tasolla edelleen täällä meidän kanssamme. Aika hurjaa. On myös eräs vanha taulu naisesta 1800-luvulta, joka on saanut aivan uuden merkityksen näinä päivinä. Emme ole aikaisemmin tienneet hänestä oikein mitään ja siitä syystä taulukin on ollut jotenkin niin mystinen. No, mystisyys naiseen liittyen ei ole kyllä vähääkään hävinnyt, vaan ennemminkin päinvastoin. Niin mielenkiintoisia asioita on isäntä saanut hänestäkin selville.
Tässä kaikki tällä erää. Minä yritän saada nyt jonkinlaisen siivousinspiraation aikaiseksi. Jos aloittaisi kerrankin ajoissa joulusiivoukset, niin voisi sitten vain poltella kynttilöitä joulua edeltävät päivät :)
Niina
Ihana peili kaikkine kolhuineen! Kyllä ne edelliset sukupolvet siellä ovat edelleen, tavalla tai toisella. Itse kun uskon kummituksiin ja asustelen näissä historiallisissa rakennuksissa, juttelen aina mielessäni edesmenneiden kanssa. Lupaan tehdä parhaani tilan eteen ja kunnioittaa menneiden sukupolvien työtä, ja tunnen, että olen saanut heiltä hiljaisen suostumuksen ja voin nyt kulkea täällä rauhassa ja pelkäämättä. Olen täällä kerran nähnytkin selittämättömiä - jo paljon ennen tänne muuttoani. Nyt olen saanut olla rauhassa, vaikka menneiden hiljaisen läsnäolon tunnen edelleen.
VastaaPoistaNiinpä niin, sitä se varmasti on täälläkin. Menneiden sukupolvien läsnäoloa, sitä tunnetta ei ole uusissa taloissa. Täällä on myös sellainen selittämätön rauhan tunne, jonka vuoksi minua ei koskaan pelota.
Poista