Siirry pääsisältöön

Terassi porakivistä




Meillä on viime päivinä tapahtunut pihapiirissä vaikka mitä. Olimme isännän kanssa jo pitkään miettineet, miten voisimme hyödyntää tarpeettomana olevia vanhoja porakiviä, jotka ovat peräisi tilan vanhan navetan kivijalasta. Sitten mies lopulta keksi, että tehdäänpä niistä terassi.



Sorakuorma saapui jo samana päivänä, joten homma lähti vauhdilla käyntiin. Naapuria traktoreineen pyydettiin avuksi, koska kivet olivat sitä kokoluokkaa, ettei meidän vanha Massikka olisi niille voinut tehdä yhtään mitään. Kun kivet oli saatu aseteltua apuvoimien kera ja pohjatyöt tehtyä, alkoi laattojen asettelu. Miehet tekivät ahkerasti työtä ja saivat nopeasti valmista aikaan. Tänään vielä mies teki yksin jäljelle jääneet hommat ja sai kuin saikin terassin iltaan mennessä valmiiksi. Pari hassua päivää tähän meni, mutta työtä riittikin sitten ihan aamusta myöhäiseen iltaan saakka.


Minä osallistuin projektiin ainoastaan kuvaamalla. Niin nopeaa toiminta oli, etten viitsinyt väliin mennä. Mutta olen enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen.

 
Terassista tuli aivan ihana. Nyt sitten grillijuhlia suunnittelemaan ja jotain kalustusta tälle kauniille aurinkoterassille.
 

 
 
Niina
 
 
 
 

Kommentit

  1. Kaunis tuli terassista ja hyvä idea käyttää porakivet tuohon. Meillä puretaan vanhempien tontilta vanha talo, ja siellä on myös porakiviä odottamassa. Voi olla, että pyydän jättämään jotain itselle talteen tulevaisuutta varten. Jos joskus saisi jonkun vanhan kesämökin entisöitäväksi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Todellakin kannattaa ottaa talteen näitä kiviä, jos sellaisia käsiinsä saa. Vaikkei heti keksisikään tarkoitusta, niin ideoita voi syntyä myöhemmin :)

      Poista
  2. Tosi kaunis tapa hyödyntää vanhat kivet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mietimme pitkään, mihin voisimme kiviä käyttää. Sitten syntyi tämä idea, eikä ole kaduttanut :)

      Poista
  3. Aivan ihana blogi! Olen itse kotoisin myös Etelä-Pohjanmaalta ja ehkä joskus tulen olemaan vanhan sukutilan emäntä :) Juttutoiveena mulla olis, että kirjoittaisit tästä uudesta osasta, mikä näissä kuvissa näkyy. Mitä se pitää sisällään, koska se on rakennettu ja minkä takia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Bloggaaminen on mieluinen harrastus minulle :) Laitetaan juttutoiveesi korvan taakse. Yritän toteuttaa sen lähiaikoina. Hauskaa on, että ns. uusi osa talosta ei ole niinkään uusi, vaan sekin jo 1800-luvulta :) Pintoja toki uusittu.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla