Ihan viime vuodet ovat olleet minulla paljolti sellaista syvällistä pohdintaa täynnä. Johtuisiko mahdollisesti jonkin asteisesta kolmenkympin kriisistä, mitä olen potenut jonkun verran. Välillä haikea fiilis valtaa mielen, kun ajattelen vuosia taaksepäin. Tulee välillä väkisinkin mieleen, että joitakin niistä on tullut tuhlattua aivan joutavaan. On paljon asioita, joita olisin voinut tehdä erilailla. Olisin voinut olla rohkeampi ja luottaa itseeni enemmän. Olisin voinut pitää paremmin puoliani monissa tilanteissa, enkä vain vähätellä itseäni hiljaa mielessäni. Miksi niin monien asioiden ymmärtäminen vie niin kauan. Toisaalta, ehkä en olisi nyt se ihminen, mitä tänä päivänä olen, ilman aikaisempaa elämääni. Nyt koen olevani vahva. Elämä opettaa kokoajan uusia asioita ja siksi se onkin niin mielenkiintoista. Välillä jopa niinkin, ettei malttaisi odottaa tulevaa päivää ja sen tuomia haasteita ja yllätyksiä. Niin hyviä kuin joskus vähän huonompiakin. Kaikki otetaan vastaan mitä tulee. Ja nyt tuntuu, että sitä kaikkea on myös todella tullut. Tämä asenne on minun voimavarani. Sillä selviän juuri niistä vaikeistakin hetkistä ja sillä pystyn nauttimaan joka päivä pienistä hyvistä asioista, joita ympärilläni tapahtuu.
Ihmiset ympärilläni kiinnostavat minua kovasti. Niin vanhat kuin nuoretkin. Jokaisella on jotain annettavaa ja yritän pitää silmäni avoinna, jotta pystyn antamaan itsestänikin jotain takaisin. Toivon myös, että minä olisin se ihminen, jolta uskalletaan pyytää apua tarvittaessa. Vaikka elän kiireistä elämänvaihetta, niin se ei ole syy olla ojentamatta auttavaa kättä sitä tarvitsevalle. Pienetkin asiat voivat merkitä toiselle paljon. Kun on omassa elämässään kokenut jo yhtä ja toista, niin ymmärtää kuinka tärkeää on, ettei jää yksin. Tänä päivänä tuntuu, ettei tätä asiaa voi korostaa liikaa.
Ruoho kasvaa kovaa vauhtia ja tallihommatkin helpottuvat taas kesän tullen. Tai ehkäpä ne eivät juuri helpotu, mutta muuttuvat jonkin verran. Hevosia meillä asustaa tällä hetkellä viisi. Kolme tallissa ja kaksi pihatossa. Jatkuvasti on pientä huolta näistä. Ei siitä mihinkään pääse. Kuten vanha sanonta kuuluu, huoleton on hevoseton mies. Työtä ne teettävät niin minulle kuin isännällekin. Hän raukka, ei varmaan tiennyt mihin päänsä pisti aikoinaan, kun suostui minun tallihaaveeni toteutukseen. Olen kiitollinen hänelle siitä, kuinka paljon hän auttaa erilaisissa käytännön hommissa, joihin itse en kykenisi. Ja kyllä edelleen olen onnellinen tästä pikku tallistani. Vaikka välillä tuntuu, että hulluhan sitä on kun kaiken vapaan aikansa käyttää näihin elukoihin. Hymyssä suin saa iltatallilta kuitenkin aina kävellä pois. On ne vaan niin tärkeitä kavereita. Niin minulle, kuin monille muillekin.
Rauhallista viikonloppua kaikille ja muistakaahan pitää huolta toisistanne!
Niina
Olit kivasti kirjoittanut. Aina ei tiedä mitä vastaan tulee, ja hyvä niin. Vuodet kasvattavat ja niistä opitaan; joskus myös kantapään kautta. Hyvää kesän alkua sinne!
VastaaPoistaNäinhän se on. Elämä kulkee omia polkujaan. Hyvää kesänalus aikaa myös sinulle!:)
Poista