Kävimme aamulla viemässä hevosille ruuat laitumelle ja tarkistamassa, että niillä on kaikki hyvin. Pikku L oli seuranani ja istui tyytyväisenä rattaissa, vaikka kyyti olikin jokseenkin möykkyistä. Yritin tasapainoilla, pidellen toisessa kädessä ruokakuppeja, jotka pysyivät kuin pysyivätkin käsissä. Laidun sijaitsee parin sadan metrin päässä tallilta tälläisen ihanan satumetsän takana. Vanha tie on otettu taas käyttöön ja isäntä on tehnyt uuden sillan ojan yli vanhan sortuneen tilalle. Ja sieltähän nämä kaverukset jo tulivatkin reippaasti meitä vastaan. Olivat jo varmaan odotelleetkin aamusapuskoita. He ovat kyllä niin ihmisläheisiä hevosia, että oikein naurattaa, kun ovatkin päätyneet meille molemmat. Välillä tuntuu,että tulisivat varmaan syliin, jos vain laskisi. Heitä ei siis todellakaan tarvitse jahdata kiinni laitumelta, joka on tietenkin aina mukava asia. Linssilude! Yöt ovat jo viilenneet kovasti ja huomaa, miten syksy