Leivinuunin yläreunalla oleilevat talon vanhat kuparipannut. Sieltä löytyy mm. Opa Peltiteos Helsinki 1930-luvun pannuja, Gottfrid Carlson Eskilstuna ja Epilä Exo Tampere. Vanhimman näköisissä ja suurimmissa kannuissa on leima AS(?). Nurkista löytyy vielä lisää pannuja, jotka odottavat tarkempaa tutkiskelua, sekä kovaa kiillottamista. Olisikin kiva, jos niistä löytyisi jotain tuolta 1800-luvun puoleltakin.
Vanhoja kuparikattiloita olen onnistunut löytämään kaikkiaan kolmea kappaletta. Tuo pieni kolmijalkainen on suosikkini ja se onkin vilahtanut tällä blogissa useammankin kerran. Se löytyi puutarhasta pensaan seasta ja oli tummunut siellä melkein mustaksi. Kiillottamalla sain sen kaunista kuparipintaa vielä näkyviin. Kaksi muuta kattilaa ovatkin käsittelemättömiä, enkä ole varma haluanko niitä edes kiillottaa. Pidän niistä noinkin. Pienen kolmijalkaisen leimassa lukee Handfortent Svensk koppär Made in Sweden. Toisista ei ole leimoja löytynyt.
Lopuksi vielä ihastuttava video viime kesältä. Hevoset olivat ensimmäistä kertaa samassa tarhassa ja heti rupesivat rapsuttelemaan :)
Otetaan mallia näistä kaveruksista ja pidetään hyvää huolta toisistamme!
Niina
Tykkään kuparipannuista ja minullakin on niitä 3 kpl, iso, keskikokoinen ja pieni jonka ostin kirpparilta 15 e. En tiedä oliko kallis vai halpa mutta en voinut olla ostamatta kun se iski silmään heti, isommat on sukuni perintöä.
VastaaPoistaIhanaa että nuo hepat tykästyi toisiinsa, eläimetkin tarvitsevat ystäviä niin kuin me ihmisetkin. Toivottavasti ruskea heppa viihtyy uudessa kodissaan ja teidän uusi heppa ja valkoinen heppa ovat ystävystyneet.
-Maikki
Kuparipannujen myyntiarvo on n. 30e ylöspäin, eli mielestäni olet tehnyt hyvät kaupat :)
PoistaRuskea heppa voi hyvin uudessa kodissa ja nyt kun valkoinen ja poni ovat olleet välillä kaksistaankin, niin ovat ystävystyneet ihan eri tavalla. Kolmen laumassa usein se kolmas on vähän erillään toisista. Pitäisi olla aina tasaluvut :)