Hiihtoloma alkoi mielenkiintoisissa merkeissä. Sunnuntaina saimme kunniavieraita ja puheenaiheena oli vahvasti Kyrönkankaan talvitie. Oli erittäin mielenkiintoista kuunnella intohimoista keskustelua tästä aiheesta. Tunsin itsekin hieman liikuttuneisuutta, herkkis kun olen, koska aistin niin hyvin asian olevan heille tärkeä ja heidän sydäntään lähellä. Kyrönkankaan talvitiehen liittyvistä tutkimuksista tulemme kuulemaan vielä myöhemmin lisää. Mutta kohtaaminen uusien tuttavuuksien kanssa oli tosiaan aivan ihana ja lämminhenkinen. Päivästä jäi jotenkin hirmuisen hyvä mieli. Isäntä esitteli tietenkin myös taloa vieraillemme ja huomaan kerta toisensa jälkeen, kuinka jaksan aina kuunnella hänen kertomuksiaan yhtä innokkaasti, vaikka muistankin ne jo ulkoa. Toisilla ihmisillä tuntuu vain olevan sellainen lahja tarinoiden kertomiseen.
Sunnuntai toi tullessaan myös uuden karvaturvan talliimme. Tervetuloa uudelle asukkaalle! Serkkutytöt liittyivät myös joukkoomme tänään. Näitä kahta tyttöä minulla on ollutkin jo kova ikävä. Ihanaa, että heillä ja lapsillamme on hiihtoloma samaan aikaan. Meillä on ollut niin mukavaa yhdessä. Kuuden lapsen kanssa saa paljon aikaan, kun kaikki ovat niin innokkaita ja ahkeria auttamaan. Hevoset ovat saaneetkin tutustua tämän päivän toisiinsa ihan rauhassa ja lapsien kanssa olemme seuranneet niiden tutustumisrituaaleja aidan takaa. Hieman ovat toisilleen vinkuneet, mutta ei sen kummempaa. J lopulta söivätkin jos samasta heinäkasasta. Tallin siivouksen hoidimme tietenkin yhteistuumin. Jokaiselle löytyi kokoonsa nähden sopivaa työtä. Illalla tallissa harjasimme lasten kanssa yhdessä vielä hevoset puhtaaksi, jonka jälkeen oli mukava toivottaa niille hyvää yötä. Sen jälkeen suuntasimme sisälle taloon syömään mahat täyteen lettuja iltapalaksi.
Niina
Kommentit
Lähetä kommentti