Siirry pääsisältöön

Lehtiä lehtiä erilaisia



Loppusyksy ja kovat tuulet ovat saaneet lehdet varisemaan puista. Puutarha on aivan monien eri puulajien lehtien peitossa. Juuri nyt ei vain oikein olisi aikaa haravoimiseen. Päivät on niin minuutilleen täyttyneet eri töistä ja pelkkä ajatuskin suurien piha-alueiden siivoamisesta tuntuu kohtuuttomalta urakalta. Olisi niin kiva laittaa pihaa ihan rauhassa vihellellen, mutta nyt on niin kiire, ettei kerkiä juuri sellaista edes ajatella. Joskus mietin, että kuinka paljon yksi ihminen pystyy tekemään työtä vuorokaudessa? Koska tulee seinä vastaan? Itse huomaan olevani vaarallisilla vesillä, kun unohtelen toistuvasti mihin olin juuri menossa, enkä pysty rauhoittumaan edes silloin kun siihen on mahdollisuus. Tarkkana pitää olla ja itseään kuunnella, ettei vaan pala loppuun. Yrityksen perustaminen on aina työläs projekti ja alkuun pitää tehdä hurjasti töitä ennen kuin saa homman hyvin alkuun. Minulla on siitä hyvä tilanne, että olen tehnyt tätä työtä jo kauan. Edellinen työnantaja antoi hyvät eväät oman yrityksen perustamiseen, vaikkei se ollut silloin vielä tiedossa. Sain osallistua aina markkinoinnista ratsastustuntien, kurssien ja leirien suunnitteluun ja niiden pyörittämiseen. Monia asioita pääsin opettelemaan ihan käytännön tasolla oppisopimuskoulutuksen ansiosta. On tämä sellaista hommaa, etten varmasti olisi uskaltanut siihen ryhtyä ilman aikaisempaa kokemustani. Vastuu on suuri, kun ollaan tekemisissä isojen eläinten ja toisinaan pientenkin lasten kanssa. Silloin on todella tiedettävä mitä tekee ja ihan jokaisesta aikaisemmasta kokemuksesta on hirveästi hyötyä. Rakastan tätä työtä ja elämää hevosten kanssa. En voisi kuvitella mitään muuta tapaa elää. Olen siis hirmu kiitollinen, että saan nyt toteuttaa itseäni.

Kurikka-lehti kyläili luonamme alkuviikosta ja tänään julkaistiin Kurikka-lehden yrittäjä-teemalehdessä meidän tallin esittely. Sen saa nyt lukea ilmaiseksi täältä !! Lehdessä on esitelty paljon mielenkiintoisia paikallisia yrityksiä ja täytyy sanoa, että monta sellaistakin oli joista en tiennytkään. Kiitokset Kurikka-lehdelle hyvin toteutetusta julkaisusta. Ja erityiskiitos vielä talliamme koskevasta jutusta. Olemme erittäin tyytyväisiä kuviin ja kirjoitukseen. Näin uudelle yrittäjälle tämä oli aivan loistava tilaisuus tuoda toimintaa näkyville.


 
 
 
Niina
 
 
 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla