Sormuksen löydön jälkeen arki painaa päälle normaaliin tapaan. Sormuksesta ei tällä erää ole mitään uutta kerrottavaa, mutta jos jotain uutta ilmenee, niin kerron toki.
Nyt ihan muihin aiheisiin. Blogini on ollut mukava harrastukseni. Olen yrittänyt pitää tunnelman positiivisena, mutta silti todellisena. Kiitos teille lukijat, kun olette jaksaneet kiinnostua kirjoitteluistani. Kommentoikaa vaan rohkeasti täällä tai facebookin puolella. On mukava saada palautetta.
Elämä potkii välillä päähän meitä kaikkia, mutta väliin mahtuu onneksi monia hyviäkin juttuja. Kaiken kaikkiaan aaltoliikettä se tuntuu tekevän. Joskus tulee suurempia ja korkeampia aaltoja ja taas toisinaan loivempia ja pienempiä. Joskus harvoin on tyyntä. Tähän on vain sopeuduttava ja lähdettävä lipuen mukaan, vaikka välillä vähän pelottaisikin.
Pian on vuosi nuorimman tyttäremme syntymästä. Aika on mennyt nopeasti, vaikka alku oli aika piinaavaa aikaa. Viime joulun vietimme sekä sairaalassa että kotona. Erittäin sekavat on muistikuvat etenkin aatosta. Kaikki meni onneksi parhaalla mahdollisella tavalla ja saamme nauttia iloisen ja reippaan tyttäremme ihanasta seurasta. Nyt odotan joulua tuplasti innokkaammin. Vaikka sitä varjostaa taas muut asiat. Joskus olen niin vihainen ihmiselle. Miksi olemme niin itsekkäitä? Ja etenkin me aikuiset. Missä kohtaa muutumme typeriksi? Onko se se kohta, kun koemme olevamme heikoilla ja tietämättömiä? Ainut toivomme on ottaa opiksi elämästä. Elämä opettaa meitä, mutta liian usein turhan myöhään ymmärrämme ottaa oppia vastaan tai olemme sokeita huomaamaan ympärillämme tapahtuvia asioita tuijottaessamme omaan napaan. Joskus katsellessani esimerkiksi hevosten käyttäytymistä tajuan, miten lopulta yksinkertaista kaikki heillä on. Ongelmat selvitetään heti loppuun asti, eikä kenellekään jää paha mieli. En muuta toivoisi, kuin että jokainen meistä viisaista ihmisistä vaikeassakin tilanteessa muistaisi yrittää olla avarakatseinen. Niin yritän minäkin. Ei se ole aina helppoa. Itseasiassa se on todella vaikeaa. Mutta koskaan ei voi yrittää liikaa. Kun katsoo elämää vähän kauempaa, niin näkee sen aivan eritavalla. Omat itsekkäät asiat näyttävät hyvin mitättömiltä. Tärkeintä on pitää huoli läheisistämme ja etenkin lapsistamme, joka tosin usein vaatii ohittamaan itsekkyytemme. Mutta se on sen arvoista.
Tallilla tapahtuu kaikkea kivaa kokoajan. Ihana nähdä iloisia ihmisiä. Tämä työ on varmasti sieltä antoisimmasta päästä ja antaa kivasti positiivista energiaa, vaikka päivät ovatkin pitkiä. Tuntuu, että pää on täynnä uusia ideoita talliyrityksen suhteen. Saa nähdä mihin vielä tässä päädytään.
Läppärini sanoi tsip! Ainut kone, johon kameran muistikortti käy. Myös lukuisat kuvat ovat vaarassa kadota, jos konetta ei saada jollain tavalla käyntiin vielä. No, ei voi mitään. Tämä vaikuttaa tietenkin siihen, ettei minulla ole tänne laittaa juuri mitään kuvia. Kännykkäkuvia vain. Mutta eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu.
Olen iltaisin tehnyt ompelutöitä. Tilda-kirjat ovat olleet innoittajina. Mukavaa omaa aikaa, kun lapset ovat jo nukkumassa. Monenlaisia ompeluksia on tullut tehtyä ja kaikenlaisia suunnitelmia on jo jouluakin ajatellen.
Muskaripeiton olen tehnyt viimeksi ja huomenna saadaan kokeilla sitä ensikertaa.
Tilda-kirjat ovat ihania. Niitä on todella mukava vain katsellakin. Kauniit värit ja helpot ohjeet saavat helposti siirtymään ompeluhuoneen puolelle ja siellä aika hurahtaakin äkkiä.
Mukavaa tulevaa torstaita kaikille!
Niina
Kommentit
Lähetä kommentti