Siirry pääsisältöön

Joulurauhaa



Joulu tuli taloon, vaikka tänäkin vuonna yksi läheinen vietti sen sairaalassa. Eli aattona vierailimme myös osastolla. Kaikki on onneksi hyvin, joten nyt hänen ei tarvitse kuin keskittyä paranemiseen.

Isommat lapset olivat vuorostaan tämän joulun toisilla vanhemmillaan, joten sekin vaikutti suurelta osalta joulun tunnelmaan. Mutta joulumieltä ei puuttunut. Pienet tonttumme pitivät siitä huolen. Haimme myös lasten isomumman viettämään kanssamme joulupäivää. Joimme kahvit ja söimme torttuja sekä piimäkakkua, jonka jälkeen lauloimme salissa joululauluja mumman säestäessä pianolla. Aika mukava tapa viettää aattoa. Ilta kului perinteiseen tapaan jouluruokailun, lahjojen availun ja saunan merkeissä.

 
Jouluna korostuu se, miten läheiset ihmiset merkitsevät paljon. Kenenkään ei pitäisi joutua viettämään joulua yksin vasten tahtoaan. On myös valtava määrä perheitä, joissa joulu ei ole ilon ja rauhan juhla, vaan siihen liittyy mm. perheväkivaltaa, päihteitä ja mielenterveysongelmia. Työttömyys vain lisää tätä kaikkea ja tämän hetkinen maan taloustilanne on oikein otollinen ongelmien kasaantumiselle. Tämä saa minut aina niin surulliseksi ja tunteen, että haluaisin auttaa. On vain vaikea löytää sellaista kanavaa, mitä kautta apu olisi mahdollisimman konkreettista.
 Suomen ratsastajainliitolla(SRL) on meneillään hyväntekeväisyyshanke, jonka avulla tarjotaan vähävaraisille ja syrjäytymisuhan alla oleville perheiden lapsille mahdollisuus ratsastusharrastukseen. Lähde sinäkin mukaan auttamaan ja takaan, että saat siitä vähän vielä paremman joulumielen, joka tuplaantuu kaiken lisäksi. Lue lisää aiheesta täältä
Voit auttaa myös suoraan siirtymällä keräyslippaaseen klikkaamalla suoraan sisään sivupalkissa olevasta Hopen kuvasta.

Hevosharrastus on monilla tavoin hyvä harrastus. Ratsastus ja hevostenhoito tallitöineen on erittäin terapeuttista. Tulokset ovat heti silminnähtävissä. Hevonen on suuresta koostaan huolimatta rauhoittava kaveri ja vaikka jokainen ratsastaja tai hevosten hoitaja tulee kokemaan välillä myös pettymyksen tunteita, niin nekin on helpompi hyväksyä silloin kun ymmärtää, että jokainen ihminen joutuu opettelemaan samat asiat päästäkseen hevosen sielunmaailmaan sisälle. Hevosten maailma on ihan oma, eikä sinne ole oikoteitä. Siellä ei myöskään ole ihmisten maailman ongelmia, joka tekee siitä paikan, jossa ei tarvitse esittää mitään. Omalla tallillamme tulen jatkossakin panostamaan paljon siihen, että ihminen, joka tallille tulee, lähtee aina vähän paremmalla mielellä pois kuin oli tullessa. Olen iloinen, että saan tuottaa tämän tunteen hevostemme avulla ja se jos mikä on hienointa tässä työssä.

 
 
Rauhallista joulua ihan kaikille!
 
 
Niina <3

Kommentit

  1. Hyvää joulun jälkeistä aikaa sinne!On ihana viettää aikaa läheisten kanssa jouluna.Isovanhemmat ja isoisovanhemmat ovat aarteita.Hyvä idea tuo hyväntekeväisyys sun tallilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hyväntekeväisyyttä voi harrastaa monella tavalla. Ei välttämättä tarvitse alkaa kuukausilahjoittajaksi, vaan esim.joka joulu kun laittaa pienenkin rahasumman eteenpäin hyvän asian puolesta, on siitäkin apua jollekin. Arjessakin voi tehdä pieniä hyviä tekoja toisen hyväksi. Pelkkä kuunteleminenkin voi merkitä jossain tilanteessa lähimmäiselle paljon.

      Poista
  2. Joulu on ihana juhla pimeyden keskellä! Nyt odotellaan sitten uutta vuotta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joulunodotus on parasta aikaa ja uusi vuosi tuo taas kuntosalille paljon porukkaa. Ihmiset aloittavat kuntoilun ja tavoitteet nostetaan korkealle. Aika näyttää mihin se kenetkin vie. Kyllä me vain tarvitsemme näitä juhlapyhiä katkaisemaan arkea 😊

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla