Kartano keltainen

Aamupäivällä käytyäni kasvimaalla ja kasvihuoneessa kitkemässä, istahdin terassille lukemaan kirjoja. Löysin hyllystä vuosia sitten saamani kirjan Hevoslaitumilla ( Juha Erola, Markku Saastamoinen. Vudeka Hevostietokirjat). Se on ihanaa kesäluettavaa parhaimmillaan. Kirja on täynnä toinen toistaan kauniimpia kuvia ja se sisältää myös paljon tietoa laitumiin liittyen. Sopii hyvin myös "ei hevosihmisille". Tämä kirja saa aina muistelemaan niitä ihania kesiä kesätöissä hevostallilla. Ja myös kotona vietettyjä hetkiä omien hevosten kanssa. Siitä tulikin mieleeni eräs tapaus, kerran isäni kanssa maastoratsastusretkellä. Oli kaunis kesäpäivä ja tapani mukaan lähdin isäni kanssa ratsastamaan läheiseen metsään. Reitti kulki vanhan niityn poikki, joka oli niin umpeen kasvanut, että hädin tuskin polun erotti heinikon ja muun kasvillisuuden seasta. Kuljimme hevoseni kanssa edellä tämän niityn poikki ja jostain syystä ratsuni otti harha-askeleen polulla ja pahaksi onneksi astuikin ma...

Valikoin yläkerrassa olevan suuren tuolimäärän joukosta tämän kauniin vanhan nahkatuolin esiteltäväksi. Tavaranpaljouden keskellä tuoli ei ole oikein ollut edukseen ja olen sen tähän mennessä sivuuttanut kylmästi. Suurin syy on varmaan se, että vintissä on useampikin tämän näköinen tuoli ja yksi niistä on aikoinaan tulipalossa nokeentunut pahasti ja kerran erehdyin siirtämään sitä sivuun ja sotkin sitten itseni sen noen kanssa. Olen luullut, että tämä tuoli on se sama sotku tuoli ja kiertänyt raukan kaukaa. Tänään tutkaillessa yläkerran huonekaluja lähestyin tuolia sen verran, että huomasin sen olevan ihan eri tapaus ja päätin kantaa sen hirsikamariin parempaan valoon katsottavaksi. Ulkonäöstä päättelin sen olevan Jugendin aikainen ja varmaan näin onkin. Tammea näyttäisi olevan myös.  Nahkapäällisiä pitävissä nauloissa on kaunis taottu pinta ja istuinosa on jousitettu. Pidän kovasti tälläisistä pienistä yksityiskohdista. Tuoli saa nyt jäädä odottelemaan, jos sille jos...

Aamu on ollut jälleen aurinkoinen. Kuinkahan kauan näistä keleistä saadaankaan nautttia. Ja tietääkö lämmin toukokuu sitten kylmää kesäkuuta? Toivottavasti ei. Meillä on reilun viikon päästä sukujuhlat ja porukkaa tulee viikonlopun ajaksi varmaan n.30 henkeä. Olisi toivottavaa, että kelit suosisivat. Menimme jo kahdeksan aikaan aamusta vaunuttelemaan L:n kanssa, sen jälkeen kun J lähti kouluun. Kävin tietenkin ensimmäisenä kasvimaalla katsomassa, että oliko harso vielä paikallaan, sekä avaamassa kasvihuoneen oven. Kaikki vaikutti olevan kunnossa ja retiisin taimetkin jo nousivat hienosti mullan alta. Salaatti kasvaa hyvää vauhtia ja varmaan viikon päästä pääsemme jo syömään ensimmäisiä lehtiä. Eilen tein elämäni ensimmäisen nokkoskeiton. Muistan, että äitini sitä teki aina joskus, kun olimme lapsia. Silloin se ei oikein maistunut, mutta näin aikuisena sitä syökin jo ihan eri tavalla. Teen kyllä toistekin. Oli ihan hyvää keitettyjen munien kanssa. Netistä löysi...

Jänikset olivat käyneet popsimassa herneenvarret kasvimaalta ja jouduin tänään sitten kylvämään uudet tilalle. Salaatit ja porkkananvarret eivät olleet jostain syystä kelvanneet onneksi. Kävin ostamassa harsoa, jos sen avulla saisin herneetkin säästymään ainakin näin aluksi. Huomasin, että samat kaverit olivat vierailleet myös perennapenkissä ja syöneet Akileijan lehdet. Puisto olisi ollut niitä täynnä, mutta ilmeisesti kukkapenkissä on kivempi käydä ruokailemassa. Kasvihuoneessa on mukava touhuilla. Laitoin sinne myös tilliä kasvamaan. Kylvin vähän lisää retiisiä  ja ruohosipulia vanhaan perunalaatikkoon, jonka asetin kasvihuoneen seinustalle. Kukkivat omenapuut ovat inspiroineet minua viimeaikoina kovasti valokuvauksessa. Tänään asettelin puun alle pyöreän pöydän ja tuolin. Eikös vain olekin aika kaunis näky? Tässä nauttisi mielellään kupposellisen teetä. Suunnittelin, että illalla kun lapset ovat käyneet nukkumaan ja jos ei vettä sada, niin taidanpa juoda siinä iltateen...

Tänään on juhlittu J:n kaverisynttäreitä. Juhlat olivat onnistuneet ja meno oli mieletön, kuten voi kuvitella. Kymmenen poikaa saa aikaan aikamoisen määrän ääntä ja paikasta toiseen siirrytään vain juoksemalla. Mutta näin useampien synttärijuhlien järjestämisestä saadun kokemuksen ansiosta sitä osaa jo varautua aika lailla kaikkeen. Kun on tarpeeksi ohjelmaa, niin homma pysyy paremmin hallinnassa. Lapsille oli järjestetty ensimmäiseksi Vanhan Rengin arvoituksen ratkaiseminen. Kaikki alkoi kirjeestä, joka löytyi Rengin tuvasta. Vanha Renki oli kätkenyt tilalle aarteen, jonka vain rohkeimmat ja viisaimmat voisivat löytää. Tuvasta tuli etsiä ensimmäinen tavu, sekä vihje, joka johdatti Sammakkolammelle. Sieltä tuli etsiä seuraava tavu, sekä kiven koloon kätketty avain, joka sopi  Museon oveen. Museossa odotti esineiden tunnistaminen pareittain ja viimeinen tavu. Seuraavan vihjeen avulla päädyttiin kellariin, jonka ovella tuli tavuista saada aikaan oikea sana ja sen...

      Ihana viikonloppu takana. Rakas ystävä, joka on myös L:n kummitäti on ollut meidän seuranamme. Paljon on tehty monenlaista. Lauantaina repäistiin oikein ja lähdettiin ihan kahdestaan picnikille rantaan. Hyvää ruokaa ja juomaa oli tietenkin  pakattuna mukaan viltin kera. Vaikka picnik-reissu kesti vain pari tuntia, niin silti tuntui kuin olisi saanut viettää pienen loman. Ja kun seurakin oli mitä parhainta. Se olikin sitten ensimmäinen tämän äitin oma meno  vauvan syntymän jälkeen. Niin on tämän lapsosen kanssa tullut oltua tiiviisti kaikki lähes 5kk.   Kukkia olen istuttanut tänään taas lisää ja tehnyt niistä erilaisia asetelmia, käyttäen aitasta löytämään "rompetta" rekvisiittana. Kasvihuone on saatu myös valmiiksi pohjia myöten. Nyt vielä illan mittaan istutan ne tomaatit ja muut sinne. Kyllä siitä kasvihuoneesta tulikin hieno. Aivan uuden veroinen. Isäntä sen laittoi ihan itse lasien asennuksesta p...

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tila...