Aamupäivällä käytyäni kasvimaalla ja kasvihuoneessa kitkemässä, istahdin terassille lukemaan kirjoja. Löysin hyllystä vuosia sitten saamani kirjan Hevoslaitumilla ( Juha Erola, Markku Saastamoinen. Vudeka Hevostietokirjat). Se on ihanaa kesäluettavaa parhaimmillaan. Kirja on täynnä toinen toistaan kauniimpia kuvia ja se sisältää myös paljon tietoa laitumiin liittyen. Sopii hyvin myös "ei hevosihmisille". Tämä kirja saa aina muistelemaan niitä ihania kesiä kesätöissä hevostallilla. Ja myös kotona vietettyjä hetkiä omien hevosten kanssa. Siitä tulikin mieleeni eräs tapaus, kerran isäni kanssa maastoratsastusretkellä.
Oli kaunis kesäpäivä ja tapani mukaan lähdin isäni kanssa ratsastamaan läheiseen metsään. Reitti kulki vanhan niityn poikki, joka oli niin umpeen kasvanut, että hädin tuskin polun erotti heinikon ja muun kasvillisuuden seasta. Kuljimme hevoseni kanssa edellä tämän niityn poikki ja jostain syystä ratsuni otti harha-askeleen polulla ja pahaksi onneksi astuikin maa-ampiaispesään. Pieniä ampiaisia sateli kiukkuisena parvena pesästä kohti hevoseni selkää, jalkoja ja minuakin. Hevonen yritti potkimalla ja hännällään huiskien hätistellä niitä pois, mutta ampiaisia lensi edelleen tuikkien pienten tikkojen lailla hevosen herkkään nahkaan. Minä en koskaan ole liioin ampiaisista pitänyt, vaan menin lähes hysteeriseksi niiden hyökkäyksestä ja rupesin kiljumaan kurkku suorana. Kun se ei auttanut, niin ponkaisin hevosen selästä alas ja edelleen kirkuen juoksin kotiin, jättäen hepparaukan sinne niitylle seisomaan ja isäni oman ratsunsa kanssa kummeksuen katsomaan perääni. Kotiin päästyäni olin varma, että vähintäänkin kuolen, koska pari ampiaista oli minua ehtinyt pistääkin. Isäni tuli hetkeä myöhemmin, kahta hevosta kotiin taluttaen ja voitte arvata, että hän ei oikein ollut iloinen minun nopeasta häipymisestäni. Nykyään tuo tapaus tietenkin jo naurattaa ja ampiaisiakaan en enää pelkää kovinkaan paljon.
Mutta sitten sen terassin pariin...
Terassin laitto on hieman viivästynyt muista kiireistä johtuen ja myös siksi, että minun on ollut hirveän vaikea päättää mitä sinne laittaisin. Päädyin lopulta tälläiseen simppeliin ratkaisuun, mitä saa tarpeen tullen sitten helposti muunneltua. Joskus aikaisemmin Tiimarista ostamani lampunvarjostimet ripustin pöydän yläpuolelle ilman lamppuja, josta ne saa helposti napattua pois tarpeen tullen. En myöskään tänä vuonna laita kovinkaan paljon kukkaistutuksia lattianrajaan, koska niitä on ihan tarpeeksi jo pitkin pihaa muutenkin. Ja terassilta aukeaa näkymä puutarhaan. Nyt tuntui tosiaan kivemmalta, että terassilla olisi liikkumistilaa tarpeeksi ja myös istumapaikkoja suuremmallekin joukolle. Kukka-amppelit ripustan kyllä vielä aidan yläpuolelle katonrajassa oleviin koukkuihin sitten, kun nuo kasvihuoneessa olevat Petuniat alkavat pärjätä ulkona myös öisin.
Niina
Ihanat kuvat!
VastaaPoistaKiitos :)
Poista