Siirry pääsisältöön

Pieni kahvihetki ruokasalissa


Tässä näkymää ruokasaliin tuvan puolelta.
 

Ruokasalin toisessa päädyssä on 1800-luvun sivusta vedettävä sänky. Astiakaappi on samaa sarjaa ruokailuryhmän kanssa ja nämä kalusteet on tehty tilaustyönä taloon. Vuosiluku ei ole valitettavasti tiedossa, mutta suomalaista käsityötä ovat ja todennäköisesti tekijä on Etelä-Pohjalainen.


Uusrokokoota edustavat hopeiset kermakot, sokerikko ja kynttilänjalka. Kattauksessa myös Pauligin klassiset kultaiset kahvikupit.
 
Kustavilaistyylisessä ruokailuryhmässä on kauniit kullatut yksityiskohdat. Samat kuviot toistuvat myös astiakaapissa.

 

 
Pidän itse kovasti kustavilaistyylistä. Niille ominaista on tietynlainen yksinkertaisuus. Väreinä usein ovat käytössä vaaleat sävyt, pastelli ja harmaansävyt. Kustavilaisuus levisi 1700-luvun lopussa laajalti ja etenkin Pohjanmaalle. Myös talonpoikaisympäristössä ne olivat suosittuja.
 
 
Ja tässä kaikki tällä erää. Nyt hyppy tähän päivään ja lenkkivaatteet niskaan. En sentään minäkään halua tuhlata kauniita kevätpäiviä täällä sisätiloissa oleille. Kevät on vuoden parasta aikaa, joten lapset mukaan ja lenkille, heippa! :)

Kommentit

  1. Kustavilainen tyyli on tosi rauhallisen kaunista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän kovasti näistä kalusteista. Ruokailuryhmään kuuluukin vielä monta tuolia, mutta ne ovat rikki ja odottavat sopivan korjaajan löytymistä.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suosi suomalaista ja tue pienyrittäjiä. Haastan kaikki bloggaajat mukaan!

Hei! Tällä kertaa haluan kertoa teille mielipiteeni siitä, miten meidän tulisi mielestäni muistaa suosia kotimaisuutta ja etenkin pienyrittäjiämme. Näin joulun alla se on kovin ajankohtainen aihe, koska joulu on monien yritysten sesonkiaikaa ja pienille yrityksille erityisesti tärkeä aika tehdä rahaa. Olen itse syntynyt yrittäjäperheeseen, jonka vuoksi aihe on minulle siksi niin tärkeä ja läheinen. Olen muutenkin sitä mieltä, että meidän suomalaisten tulisi puhaltaa enemmän yhteen hiileen ja tämä on yksi erittäin hyvä keino toteuttaa sitä. Tässä siis haaste myös bloggareille! <3 Napatkaa siitä ;) 1.Tee postaus pienyrityksestä, jonka tuotteita käytät tai jotka ovat sinulle mieluisia. 2.Tue pienyrittäjyyttä ostamalla mahdollisimman paljon kotimaisia tuotteita joulunaikaan ja kerro niistä blogissasi 3. Toteuta näistä toinen tai molemmat kohdat ja kerro siitä minulle kommenttialueella, niin tutustun mielelläni postaukseesi! Huom! Ei harrasteta haasteessa kaupallista yhteis...

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tila...

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli...