Meillä pyykkiä pestään vähintään jokatoinen päivä, jos ei halua hukkua pyykkivuoreen. Ostimme uuden isomman pesukoneen juuri, kun vauva oli syntynyt ja se on helpottanut kummasti tätä urakkaa. Peseminen on muuten ihan ok, mutta että sitten inhoan puhtaitten pyykkien viikkailua ja kaappeihin viemistä. Joskus aikoinaan silitinkin kaikki vaatteet ensin, mutta nyt siihen ei ole aikaa. Silitän vain jos on pakko.
Syy, miksi otin pyykinpesun puheeksi on tämä kapistus. Meillä on tälläinen veivattava pyykinpesukone. Heh, ei siis käytössä vaan koristeena. Tämäkin on talon vanhaa esineistöä. Härveliä tutkittuani, asenteeni pyykkejä kohtaan on ehkä hieman muuttunut.
On pakko todeta, että turha valittaa tämän päivän pyykkihuollon raskautta. Tuon veivaamiseen tarvitaan raakaa voimaa, etenkin jos pyykkiä on runsaasti pestävänä. Hauska kapistushan tämä tosin on ja hieno myös.
1930-luvulla kehitettiin Töpinä- niminen pyykinpesulaite, jolla kampea pyörittämällä saatiin olakkeet tynnyrin sisällä liikuttamaan pyykkiä ympäri. Pesuaineena käytettiin omatekemää saippuaa. Vesi valutettiin pois alareunassa puutapin alla olevasta reijästä. Tällä "pesukoneella" pesutulos ei ollut kuitenkaan kummoinen ja verrattaessa pyykkilaudalla pesuun ei keventänyt työtäkään merkittävästi. Kuvan laite on Epilän Konepaja Oy:n tuotantoa.
Kommentit
Lähetä kommentti