Siirry pääsisältöön

Ullakon aarteet Kupittaa



Tuli taas kerran mentyä mylläämään vinttiä, josko sieltä löytyisi jotakin mielenkiintoista ja ehkä arvokastakin. Ja mitä sieltä löytyikään...





Tämä on siis Kupittaan Savi Oy:n Laila Zinkin tuotantoa oleva seinälautanen. Se on myös täysin virheettömässä kunnossa. Oli säilytetty hyvässä paikassa, vanhan kirjapinon välissä.

Kupittaan saven taiteilijoista muutama on noussut kovin kysytyiksi ja yksi heistä on Laila Zink. Hänen elegantit naiskuvansa on hyvin suosittuja ja melkein voisi sanoa, että ne viedään käsistä.
Taiteilija Laila Zink (1915 – 1999) oli lähtöisin Heinolasta. Zink työskenteli Kupittaan savella 1940-luvulta aina vuoteen 1969 asti. Zinkin maalamat naishahmot ovat hyvin tyyliteltyjä ja vastasivat suuren yleisön romanttisiin toiveisiin. (Lähde:www.antiikkia.wordpress.com)
 
Löysin myös muutakin kiinnostavaa, mutta siitä lisää myöhemmin. Hyvää alkuviikkoa kaikille. Täällä on aivan ihana sää. Aurinko paistaa ja pakkasta on sopivasti. Täydellinen ratsastussää siis!
 
Ai niin, mitä mieltä muuten olette blogin nykyisestä ulkoasusta? Yritin vähän selkeyttää sitä.
 
 
 
 
Niina :)
 
 
 
 
 
 

Kommentit

  1. Ahhh miten hieno! Olen kerran jättänyt kohtuuhintaisen Laila Zinkin vadin yhden kaupan ikkunaan ja katunut sitä monta kertaa... Tuo taitaa olla Madonna ja lapsi - vai onko minulla jo joululasit silmissä?

    Sivu näyttää selkeämmältä ja paremmalta, hyvä juttu! Pienet muutokset sitä paitsi piristävät jos ja kun niintä ei tee liian usein. Mulla on olisi ihan sama homma edessä omien sivujen kanssa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hei sellainen pieni kommentti sivun ulkonäköä ajatellen, kun näitä nyt oikein katselin. Voisiko tuo otsikko olla eri kohdassa kuvaa tai eri värillä? Tai vaika kuvan alla? Nyt se ei oikein näy, vaan katoaa tuohon taustakuvaan.

      Poista
    2. Olen tosi iloinen löydöstäni! En ole perehtynyt sen tarkemmin taiteilijan töihin, kuin mitä googlesta nopeasti luin. Olet varmaan oikeassa kuvauksesta.

      Kiva kuulla, että sivu on parempi nyt. Ja tosiaan piristää kummasti, kun saa aikaiseksi tehdä välillä vähän muutoksia. Tuohon otsikon paikkaan en itsekään ole tyytyväinen. Halusin sen tuohon alas, koska se tosiaan hukkuu kuvaan. Tummempana kokeilin sitä myös, mutta sitten talo häviää vuorostaan tekstin alle. Bloggerissa en onnistunut siirtämään otsikkoa alas. Pitänee se tehdä tuolla kuvankäsittelyohjelmalla. Kiitos palautteesta. Saan siitä uutta puhtia parannella vielä vähän lisää :)

      Poista
  2. Minusta tuo otsikko on oikealla paikalla, siis makuja on monenlaisia.
    -Maikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. nyt se onkin oikein hyvä - se on vaihtanut paikkaa aamusta :)

      Poista
    2. Kyllä, vaihdoin saman tien kun oli puhetta siitä. Parempi tehdä heti, niin tulee tehtyä. Eli kiva kuulla, että oikealla paikallaan on otsikko nyt :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla