Siirry pääsisältöön

Kartanon kukkatarhat


 Talomme vieressä on vanha kivimuuri, jonka eteen olen perustamassa uutta pitkää kukkapenkkiä. Tänään laitoin Dahliat ja Liljat maahan ja pari orvokkia, jotka jäivät yli ruukkuasetelmista. Tarkoitus olisi reunustaa penkki vielä harmailla tiilillä, joita meiltä löytyy ja laittaa sitten jotain perennoja ja kesäkukkia myöhemmin koko penkin pituudelta. Penkki onkin melkoisen pitkä ja siitä tulee näyttävä, jos saan sopivat kukat valituksi siihen. On kiva laittaa jotain uutta, vaikka pihapiirissämme onkin paljon kukkia jo ennestäänkin. Niitä ikivanhoja ihania perennoja. Kartanon kukkatarhat ovat olleet aikanaan juhlallinen näky ja palvelusväkeä on tarvittu sen ylläpitämiseen. Ymmärrettävästi sellaisia hiekkapolkuja, jotka risteilivät nurmikentän poikki eivät tänä päivänä ole mahdollisia, koska aika ei millään riitä sellaiseen. Reunatkin piti kuulemma tasoittaa keittiösaksilla.

Palvelusväkeä puutarhassa vuonna 1920.(Kuva: Perhealbumista)
 

Nykyään puutarhassa on suuri ruohokenttä, jota reunustavat omenapuut ja kukkaistutukset sitten kesällä.
 
En malttanut olla laittamatta begonioitakin jo ruukkuihin rappusille orvokkien kanssa. Saa nähdä
miten ne selviävät nyt sitten. Nostan ruukut tietysti yöksi sisälle ja pidän aluksi vain vähän aikaa ulkona, jos ne sitten sietäisivät paremmin viileää ilmaa. Orvokit varmasti pärjäisivätkin jo ihan hyvin. Jostain syystä on hyvin vaikea olla istuttamatta kukkia jo toukokuuna alusta, kun kaupat ovat täynnä niitä ja ne suorastaan huutavat hyllyissään ostamaan.

Nyt rupean sitten suunnittelemaan kukkapenkin istutuksia. Taidan hankkia sinne ainakin Ihmekukkaa, josta pidän kovasti.

Kommentit

  1. Täällä Muonamiehen mökillä on vähän samansuuntaisia projekteja mielessä, tosin puitteet eivät kyllä ole yhtä mahtavat. Tuo kivimuuri ja perennapenkki -yhdistelmä kuulostaa hyvältä. Mielenkiinnolla odotan, mitä siihen istutat. Mummukin ihastelee kartanoasi, se on kyllä upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Pidän kovasti kun on tekemistä, mutta entisaikojen loistokkuuteen on varmaan vielä pitkä matka. Tosin meille riittää kyllä arkisemmatkin olot. Minä taas ihastelen kovasti teidän kodikasta mökkiänne, missä on niin lämmin tunnelma.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla