Siirry pääsisältöön

Tiistain touhuilut



Tämä päivä on ollut jotenkin niin ihana. Vaikka yö oli erittäin katkonainen, koska L syö nykyisin jopa tunnin välein, niin siitä huolimatta olen ollut energiaa täynnä. Aamulla käytiin ensimmäiseksi neuvolassa ja samalla siinä tuli tehtyä sopiva vaunulenkki. Sen jälkeen aloin kaivamaan kukkapenkin reunuksille vakoa ja toin lisää multaa. Päätimme laittaa koivunrungot reunalle, vaikkei ne ikuisia olekaan. Katsotaan nyt kuinka kauan kestävät ennen kuin lahoavat.

Ompelin myös Rengin tupaan vähän rekvisiittaa. Ompelukoneella ompeleminen on oikeastaan ainoa käsityömuoto, josta pidän. Se on sopivan nopeatempoista. Neulominen on ollut minusta aina jotenkin tylsää. Tosin viimeksi olen pidellyt puikkoja joskus yläasteella, joten en mene vannomaan vaikka se tänä päivänä tuntuisikin ihan erilaiselta. Täytyy varmaan kokeilla jossain vaiheessa.

Niin moni asia on muuttunut kun ikää on tullut lisää. Nyt minusta tuntuu, että olen enemmän aikuistunut tänne muutettuani. Elämä tuntuu mukavan rauhalliselta, enkä muuta kaipaakaan. Nautin eniten kaikkein arkisimmista asioista. Pidän erittäin paljon ruuanlaitosta ja leivon myös mielelläni. Nyt äitiyslomallani olen leiponut enemmän kuin varmaan koko elämäni aikana yhteensä. Olen myös kehittynyt siinä huimasti. Enää ei pelota kokeilla uusiakaan leipomuksia. Kotona on ihana olla ja viettää aikaa perheen kanssa. Sitä tärkeämpää ei olekaan.

Pihalampemme on täynnä sammakonkutua. Kohta lammenrannassa heinikossa loikkii pikkusammakoita. Suloista, vaikkakin hieman epämiellyttävää. Mutta sammakot kuuluu kesään ja lampi on niiden koti. Ja lapset rakastavat sammakoita. Haluaisin laittaa lumpeita lammenpohjaan kasvamaan. Lumpeenkukat ovat niin kauniita. En vain oikein ymmärrä miten ne sinne istutetaan.


Niina
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Hanne9.5.2013 klo 12.00

    otin haasteen vastaan, utelias kun olen, ja googlasin: http://kotiliesi.fi/puutarha/neuvot-vinkit/istuta-lumpeet-nain

    Että ei kun lumpeita istuttamaan! Google on ihme paikka, sieltä löytyy kyllä ihan mitä vain - tosin tässä asiassa löytyi enemmän ohjeita siihen, miten lumpeista pääsee eroon :D. Ihan samanlaista kukkapenkkiä olen täällä väkertänyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niina/Kartano keltainen9.5.2013 klo 14.29

      Katos vaan. Kiva kun laitoit tuon ohjeen. Minäpäs rupean toteuttamaan tuota suunnitelmaa sitten. Kyllä googlesta tuntuu löytyvän kaikkeen vastaus. Jotenkin sitä vaan ei vieläkään aina muista käyttää.

      Hetken jo kerkisin katua mokoman penkin perustamista, kun se tuntuu niin monimutkaiselta projektilta ja yllättävän kova työ oli tuon pohjankin kanssa. Hirveästi maan alta sai repiä erinäisiä kasvin juuriakin, jotteivat valtaisi tuota kukkien kasvualustaa täysin. Onneksi nyt on vuorossa se kivempi osuus, mikäli löydän ne haluamani kasvit sinne ilman suurempia ongelmia.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik
14 kommenttia
Lue lisää

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli
2 kommenttia
Lue lisää

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla
8 kommenttia
Lue lisää