Tiistain touhuilut

Tämä päivä on ollut jotenkin niin ihana. Vaikka yö oli erittäin katkonainen, koska L syö nykyisin jopa tunnin välein, niin siitä huolimatta olen ollut energiaa täynnä. Aamulla käytiin ensimmäiseksi neuvolassa ja samalla siinä tuli tehtyä sopiva vaunulenkki. Sen jälkeen aloin kaivamaan kukkapenkin reunuksille vakoa ja toin lisää multaa. Päätimme laittaa koivunrungot reunalle, vaikkei ne ikuisia olekaan. Katsotaan nyt kuinka kauan kestävät ennen kuin lahoavat.

Ompelin myös Rengin tupaan vähän rekvisiittaa. Ompelukoneella ompeleminen on oikeastaan ainoa käsityömuoto, josta pidän. Se on sopivan nopeatempoista. Neulominen on ollut minusta aina jotenkin tylsää. Tosin viimeksi olen pidellyt puikkoja joskus yläasteella, joten en mene vannomaan vaikka se tänä päivänä tuntuisikin ihan erilaiselta. Täytyy varmaan kokeilla jossain vaiheessa.

Niin moni asia on muuttunut kun ikää on tullut lisää. Nyt minusta tuntuu, että olen enemmän aikuistunut tänne muutettuani. Elämä tuntuu mukavan rauhalliselta, enkä muuta kaipaakaan. Nautin eniten kaikkein arkisimmista asioista. Pidän erittäin paljon ruuanlaitosta ja leivon myös mielelläni. Nyt äitiyslomallani olen leiponut enemmän kuin varmaan koko elämäni aikana yhteensä. Olen myös kehittynyt siinä huimasti. Enää ei pelota kokeilla uusiakaan leipomuksia. Kotona on ihana olla ja viettää aikaa perheen kanssa. Sitä tärkeämpää ei olekaan.

Pihalampemme on täynnä sammakonkutua. Kohta lammenrannassa heinikossa loikkii pikkusammakoita. Suloista, vaikkakin hieman epämiellyttävää. Mutta sammakot kuuluu kesään ja lampi on niiden koti. Ja lapset rakastavat sammakoita. Haluaisin laittaa lumpeita lammenpohjaan kasvamaan. Lumpeenkukat ovat niin kauniita. En vain oikein ymmärrä miten ne sinne istutetaan.

Niina