Jouduin pariksi viikoksi maidottomalle dieetille. Aluksi ajattelin, että eipä se nyt varmaan kovin vaikeaa ole. Nyt tuntuu kyllä siltä, että sitä se todella on. Ei sitä ymmärräkään miten paljon tulee käytettyä maitotuotteita ihan päivittäin. Nyt katson kaihoisasti juustoakin, jota luulin syöväni muutenkin hyvin vähän. Ja sehän on muutenkin niin, että kun ei jotain saa niin sitä rupeaa haluamaan. No, kyseisellä dieetillä olen vauvan kuivan ihon vuoksi ja se on ihan tarpeeksi tärkeä syy miksi tämä on kestettävä.
Eilen ompelin pitkään haluamani pehmopöllön. L on "paininut" sen kanssa innokkaasti. Pöllöstä tuli siis kiva kaveri muiden joukkoon, joita meillä on jo ennestään. Rengin tupaan tein hassun hiirulaisenkin, joka varmaan vilahtaa jossain kuvassa, kun siirryn taas sinne joku päivä räpsimään. Kyllähän aitassa aina yksi hiiri kuuluu olla ;)
Pöllö ei todellakaan ole kummoinen taidonnäyte. Leikkasin ihan vaan vapaalla kädellä kankaista palat ja ompelin ne yhteen. Mutta pääasiahan ei olekaan laatu vaan se, että siitä on iloa jollekin.
Ja tämä ovi. Voi sitä raukkaa. Se on ihan unohtunut maalata valkoiseksi. Mutta nyt kun siihen on tottunut, niin ei sitä millään raaskisikaan. Hassua, miten joskus voi olla vaikea tehdä päätös, vaikka näkee aivan selvästi, että se on ainoa vaihtoehto. Tästä ovesta kuljetaan yläkertaan.
Pihatöitä saa taas jatkaa tänäänkin. Isäntä on isompien poikien kanssa raivannut pihan reunalta pusikoita, jotta näkyisi paremmin joelle. Puistomme päässä on ihana kohta, johon haluaisin laittaa pihakalusteet. Siitä on niin kaunis näköala. Ehkä siellä joku ilta voisi sitten istua ja juoda vaikka kupin teetä.
Niina
Kommentit
Lähetä kommentti