Kartano keltainen

Kevät tulee. Hieman haikeaa. Joulu meni minulta vähän ohi ja tuntuu, että olen tulossa useammankin askeleen jäljessä. Kevät silti tulee jo. Tulppaanikimppu kuitenkin piristää mieltä ja saa minut jopa suunnittelemaan siemenien kylvöä. Saa nähdä jääkö se vain suunnitteluasteelle, vai toteutuuko jokin. Ehkä voisin laittaa vain vähän jotain. Ehkä jotain uuttakin. Olen onnellinen elämään nyt. Kotona on kaikesta huolimatta rauhallista, vaikka vilkas kaksi vuotias pitääkin liikkeessä. Hän on kuitenkin ottanut ennakkopeloistani huolimatta pikkusiskon hyvin vastaan. Mustasukkaisuutta ei ole vielä juurikaan ilmennyt. Minulle jää hyvin aikaa touhuta hänen kanssaan ja se varmaankin on auttanut asiaan. Vauva on puolestaan itse rauhallisuus. Välillä oikein harmittaa, kun hän nukkuu niin paljon. Hän on kuitenkin vielä niin pieni, että tarvitsee paljon unta. Pian tyttö täyttää kolme kuukautta, eikä vielä silloinkaan ole saavutettu laskettua päivää. Välillä tahtoo unohtua tämä tosiasia....

Hei vaan pitkästä aikaa! Siitä on jo useita kuukausia, kun olen blogia päivittänyt. Nyt kun elämämme on taas tasaantunut mukavaksi, niin ajattelin kertoa teillekin. Marraskuisena tiistaipäivänä elämä heitti vähän kuperkeikkaa. Moni varmaan tiesikin, että odotimme vauvaa, jonka oli määrä syntyä helmikuun loppupuolella. Kävikin niin, että marraskuun puolivälissä käväisin neuvolassa ihan vain varmuuden vuoksi tutkimuksessa ja siellä ilmenikin että vauva olisikin ollut jo kiirehtimässä maailmaan hieman turhan nopeaan tahtiin. Ambulanssi kiiruhti paikalle ja minua kiidätettiin Tampereelle yliopistolliseen sairaalaan totaaliseen vuodelepoon. Voitte varmaan kuvitella, kuinka suuri shokki se oli meille kaikille. Lääkäreiden tuomio oli, ettei ennen vauvan syntymää olisi mitään asiaa pois vaakatasosta. Pelkkä istumaan nousukin olisi liian suuri riski, joka voisi käynnistää synnytyksen. Raskausviikkoja oli tuolloin kasassa vasta reilut 25 ja vauvan painoarvio oli n.800g. Kyllä pelotti ja pa...