Siirry pääsisältöön

Kurikan vanhan synnytyssairaalan sänky



Kevät tulee. Hieman haikeaa. Joulu meni minulta vähän ohi ja tuntuu, että olen tulossa useammankin askeleen jäljessä. Kevät silti tulee jo. Tulppaanikimppu kuitenkin piristää mieltä ja saa minut jopa suunnittelemaan siemenien kylvöä. Saa nähdä jääkö se vain suunnitteluasteelle, vai toteutuuko jokin. Ehkä voisin laittaa vain vähän jotain. Ehkä jotain uuttakin.


Olen onnellinen elämään nyt. Kotona on kaikesta huolimatta rauhallista, vaikka vilkas kaksi vuotias pitääkin liikkeessä. Hän on kuitenkin ottanut ennakkopeloistani huolimatta pikkusiskon hyvin vastaan. Mustasukkaisuutta ei ole vielä juurikaan ilmennyt. Minulle jää hyvin aikaa touhuta hänen kanssaan ja se varmaankin on auttanut asiaan. Vauva on puolestaan itse rauhallisuus. Välillä oikein harmittaa, kun hän nukkuu niin paljon. Hän on kuitenkin vielä niin pieni, että tarvitsee paljon unta. Pian tyttö täyttää kolme kuukautta, eikä vielä silloinkaan ole saavutettu laskettua päivää. Välillä tahtoo unohtua tämä tosiasia. Hän tuntuu jo niin isolta, kun vertaa syntymään. Sitä onnen ja rakkauden tunnetta, mitä tunnen tätä pientä lasta kohtaan katsoessani häntä on vaikea kuvailla. Olemme etuoikeutettuja. Tiedän kyllä, että tulee taas sekin päivä, kun ikävöin tätä aikaa. Oikeastaan ikävöin sitä jo nyt. Pelkään, etten muista iloita tarpeeksi näistä hetkistä mitä nyt elämme. Pelkään, että jotain jää huomaamatta. Ehkä jokin pieni hymy tai äännähdys. Haluaisin niin, että lapset pysyisivät pieninä aina. Hieman itsekästä, mutta olkoon.



Tämä meidän kotiympäristö ihmisineen ja hevosineen, vähän myös kissoineenkin on tullut minulle entistäkin tärkeämmäksi. En vaihtaisi sitä mihinkään. Raskas vuodenvaihde näytti sen viimeistään, millainen turvaverkosto meillä on. Ja miten paljon ihania ystäviä.
Meillä on super talliporukka. Ihan eri juttu on harrastaa yhdessä muiden saman henkisten kanssa, kuin yksin. Hevoset vievät edelleen suuren osan ajasta, mutta saan hyvin jaettua työt moneen osaan, jolloin minun ei tarvitse olla pitkään poissa lasten luota. Olen ehtinyt jopa vähän ratsastamaankin välillä.

Joskus aiemmin kerroin, että olemme saaneet käsiimme harvinaisen vanhan sairaalasängyn, jonka äitini kunnosti vauvalle ensisängyksi. Sänky on alun alkaen Kurikan vanhan synnytyssairaalan sänky ja 1900-luvun alkupuolelta. Siinä on siis nukkunut yksi jos toinenkin vauva ja nyt myös meidän pieni tyttömme. Sänky on osoittautunut erittäin käteväksi. Kevyt siirrellä ja juuri sopiva pienelle ihmiselle.  Sänky on sen verran korkea, ettei L:n pienet kädet ylety sinne, jonka vuoksi pikkusisko saa olla rauhassa. Voin tarvittaessa kantaa sängyn huoneesta toiseen sitä mukaa, kun teen kotitöitä. Pyörät jaloissa helpottaisivat toki siirtelyä entisestään, mutta en ole vielä varma olisivatko ne myös haitaksi. Touhukas kaksivuotias varmasti tykkäisi silloin työnnellä sänkyä yhtenään ja siitä voisi koitua ongelmia. Sänky on minusta hirmu kaunis esine ja sopii meidän kotiin hyvin.




 
 
Ostin Huvikummusta sänkyyn reunapehmusteeksi äitiyslaatikkoon tarkoitetun Pupujussikat-pehmusteen. Se oli juuri sopivan kokoinen ja nyt vauvan on mukava nukkua suojaisassa pesässään.
 
En osaa vieläkään mennä ajoissa nukkumaan. Nyt tai ei koskaan se olisi viisasta. En vain voi sille mitään, että illalla iskee aina jokin inspiraatio aloittaa purkamaan tekemättömiä töitä. Ja joka aamu lupaan itselleni, että tänään menen kyllä ennen yhtätoista sänkyyn. Ei siitä mitään tule ja aamulla väsyttää.

Niin se kevät. Saa se tulla. Kunhan ehdin irrottaa vielä viimeisenkin unohtuneen joulutähden ikkunalta pois. Vaikka vastahan minä sen siihen laitoin. Tai ehkä se saa olla siinä vielä hetkisen.



 
Niina
 
 
 
 
 
 


Kommentit

  1. Voi miten ihana sänky :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on kyllä minustakin ihana.

      Poista
  2. Onnea pikkuisen syntymän johdosta! Onkin aikaa kun olen täällä blogissasi piipahtanut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Itseltäkin on jäänyt blogin päivittely tosi vähiin viime aikoina, kun on ollut niin paljon muuta :)

      Poista
  3. Mistähän tommosen löytäis? Me tarvittais pieni siro metallisänky? Eihän tämä ole lähdössä myyntiin :D voisikohan näitä löytyä vielä jostain sairaalojen varastosta vai miten te tämän saitte?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ostimme tämän kurikkalaisesta Perinneverstas Talonpojasta. Emme myy tätä, vaan säästämme lapsenlapsillemme. Välillä esim.Huuto.netissä on ollut vastaavia. Kannattaa seurata sieltä. Sairaaloissa ei varmaan näitä enää ole varastossakaan. Mutta ehkä kannattaa silti kysellä.

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla. Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja pari…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…