Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2016.

Joulun tunnelmissa

Rauhallista joulunodotusta kaikille! Yhdessäoloa koko perheen kanssa ja rauhallisia päiviä. Niitä toivon joululta. Viimevuosina olen oppinut arvostamaan juuri niitä asioita kaikkein eniten. Joulua on toki kiva laittaa edelleen, mutta tänä vuonna on koristelu jäänyt aika vähäiseksi. Talo on tarpeeksi tunnelmallinen kynttelikköineen ja kynttilöineen. Himmeli on meillä tuvan katossa kesät talvet, mutta juuri muita koristeita ei sitten olekaan. Muutama tähti roikkuu tosin ikkunoilla. Vietimme tallin pikkujouluja jokunen viikko sitten ja tänä vuonna joulukahvila olikin kartanon ullakolla. Aivan ihana tunnelma saatiin sinne aikaiseksi. Ihmiset löysivät mukavasti paikalle ja ilta oli onnistunut. Tästä olikin kiva aloittaa jouluvalmistelut. Kartanon kyntteliköt loistivat kauniisti pimeässä illassa, kun isäntä ne asensi paikoilleen samaisena päivänä, ensimmäisenä adventtina. Juhlasaliin tuotiin jo kuusi. Koristelemme sen perinteisesti vasta aatonaattona lasten kanssa, mutta 

Jauhojen pöllyttelyä

Tuleva viikonloppu on aikamoisen täynnä ohjelmaa. Hieman jo hirvittää, miten selviän siitä hengissä. Toisaalta odotan sitä myös kovasti. Lauantaina meillä vietetään pikkuneidin 2-vuotissynttäreitä ja sunnuntaina olisi sitten tallin pikkujoulut, jossa mm.popup-kahvila avaa jälleen ovensa ja tietenkin monenlaista hevosekasta sekä tontukasta toimintaa luvassa. Perjantai menee totisesti leipoessa ja siivotessa jälkiä. Olen kätevä leipomaan, mutta myös hirveän hyvä sotkemaan samalla kaikki paikat. Keittiö on kuin räjähdyksen jäljiltä vähän päästä. Toki muutenkin se tuppaa olemaan sitä, mutta nyt etenkin, kun minut on laskettu irti jauhopusseineni. Synttäreille tulee vain lähipiiri, joten leivon kakun ja jotain pientä sen lisäksi. Kahvilassa on sitten tarjolla vähän laajempi kavalkadi erilaisia herkkuja. Toivotaan, että väki löytää meille sunnuntaina ja jos vähän luntakin satelisi, niin olisi aika kiva juttu. Tämä on minulle niin mieluista hommaa. Mielelläni järjestän tällaisia tapahtumia

DIY:Vanhan vetolaatikon uusi elämä ja erään kuppihulluus

Hyrrr! Kyllä on kylmä. Minä en meinaa tarjeta ollenkaan, vaikka pakkanen on vasta -10 asteen tienoilla. Kylmä pohjoistuuli saa sen tuntumaan ihan hyytävältä. Reippaasti ollaan kuitenkin ratsasteltu ja ulkohommia tehty. Tätä pimeää, kylmää ja synkkää vuodenaikaa en todellakaan rakasta. Ja kohtalotovereitakin on, sen tiedän. Minä en edes yritä esittää pirteää, vaan ryven tuskissani oikein mielellään. Koska tiedän, että tämä tunne kestää vain sen aikaa enää, kun saan hukuttautua joulun laittoon. Siihen loppuu kurjuus! Mutta jotain on kuitenkin pitänyt tehdä jo nyt. Rakas ystäväni oli menneenä viikonloppuna kylässä ja meillä oli niin mukavaa taas. Juteltiin, juotiin teetä ja syötiin liikaa pikkuleipiä. Innostuin siinä hetkessä unohtamaan kaamosmasennukseni ja huomaamatta innovatiivisuuteni nosti rajusti päätään. Muistin, että olin jättänyt yhden projektin kesken syksyllä ja päätin tarttua siihen heti, koska lamppu syttyi ja sain hyvän idiksen. Ostin syksyllä eräältä pihakirppikseltä van

Kirppislöytö:Vanha laskukone

Tänään olen pitänyt vähän siivouspäivää ja onnistuin raivaamaan ruokasalin siistiksi, vaikka vanavedessä seurasi pieni tytöntyllerö, joka teki kaikkensa, ettei urakastani olisi tullut mitään. Välillä piti päästä syliin ja toisinaan oli kiva repiä viikattuja vaatepinoja lattialle sitä mukaa kun selkäni käänsin. Yksi huone riitti siis tämän päivän urakaksi ja sen jälkeen olikin kiva päästä hetkeksi oman lauluharrastuksen pariin. Kirjailtu pöytäliina on arvokas muisto. Sen on tehnyt isännän isotäti aikanaan. Liina on hyvässä kunnossa ja säästeliäästi pidetty. Minä en ole halunnut sitä turhaan edes silittää, jottei kangas pääse rispaantumaan. Liinalla on tapana oieta itsestään, kun se on saanut aikansa levätä pöydällä. Sopii erittäin hyvin minulle.     Eräällä kirppiskierroksella mukaani tarttui vanha laskukone. Olin sellaisesta haaveillut jo aiemminkin ja nyt sitten päätin sen hankkia Rengin Tupaan koristeeksi. Laskukone on tosin ihan toimiva, mutta en ole vielä tutustunut se

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla.   Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön j

Aito 50-luvun paperinukke

Hei! Täältä minä vielä huutelen, vaikka edellisestä kerrasta on taas vierähtänyt aikaa. Tällä välillä ollaan tanssittu häitä ja sen myötä olen nykyään siis rouva. Häät olivat ihanat ja aivan meidän näköiset. Lämmöllä muistelemme niitä pitkään. Arkielämä jatkuu tuttuun tapaan ja hyvä niin. Aikani on kulunut lasten kanssa ja tallin pyörityksessä. Nyt kun opiskelut päättyivät tältä erää, niin pikkuhiljaa olen päässyt tekemään pois rästiin jääneitä hommia. Ikävä kyllä vuorokaudessa on edelleenkin se sama rajallinen aikansa, vaikka tekeminen lisääntyisikin. Jostain on silloin pakko tinkiä, jos yhtäkkiä viettää puolet viikosta koulun penkillä. Ja tässä tapauksessa se on ikävä kyllä ollut tämä huusholli, josta on tingitty. Eli terveiset täältä pyykkivuorten takaa :D Onneksi homma alkaa olemaan kai jo voitonpuolella ja urakkaan on osallistunut muun muassa rakas tuore aviomieheni, joka ei ilmeisesti väsy ikinä, vaikka tekemistä riittää hänelläkin ihan tarpeeksi jo muutenkin. Mutta nyt asi

Kesä oli viileä, mutta muistot lämpimät

Ja niin se kesä meni ihan huomaamatta ohi. Blogiakaan en kertaakaan huomannut päivitellä. Se vaan aina jäi ja jäi. Nyt kun kesähulinat on takana, niin ehtii taas hieman harrastaa omiakin juttuja. Kesäkuun alku meni valmistautuessa leireihin. Laittelimme paikkoja kuntoon aitassa. Vähän lattioita maalailtiin ja järjesteltiin huoneisiin tarpeeksi nukkumapaikkoja. Leiriviikot olivatkin yhtä hulinaa, kuten aina. Lapset viihtyivät oikein hyvin ja saivat aimo annoksen lisää hyviä hevosmiestaitoja, joilla on hyvä jatkaa harrastusta. Monelle leiri oli aivan uusi kokemus ja se jäi varmasti mieleen hyvänä muistona.  Ensi kesänä sitten uusiksi! Heti leiriviikkojen jälkeen meillä oli taas perinteinen sukuviikonloppu. Kolmisen kymmentä sukulaista vietti viikonlopun seurassamme ja kyllähän me viihdyttiin. Tärkeitä ovat nämä tapaamiset, koska hirveen vähän sitä ehtii kyläillä muuten toistensa luona. Olen myös yhtä kokemusta rikkaampi kun sain olla mukana Kurikan kulttuuritoimen järjestämissä

Ravintolapäivänä meillä

  Hei! Osallistuimme ensi kertaa ravintolapäivään edellisenä lauantaina. Kokemus oli erittäin hyvä! Porukkaa kävi reilusti yli sata henkeä ja Kahvila Rengin Tupa sai positiivista palautetta. Olen niin iloinen siitä, että päätimme tehdä vanhan rengin asunnosta tunnelmallisen pikkukahvilan. Tila on kuin tehty siihen tarkoitukseen. Kahvilassa oli tarjolla pizzapaloja, juustokakkua, mustikkakakkua, mokkapaloja, raparperipiirakkaa ja perinteisiä kauralastuja sekä kahvia, teetä ja pillimehuja. Apu oli tarpeen, koska kahvilan lisäksi tallilla järjestettiin avoimet ovet ja lapsille talutusratsastusta. Keppariesterata rakennettiin puutarhaan ja tallin kepparit olivat ahkerassa käytössä. Muutamalla vierailijalla oli omakin keppariratsunsa mukana. Meillä on niin mukava talliporukka, joka auttaa aina tarvittaessa. Tälläkin kertaa. Kiitos teille siitä! Olette korvaamattomia. Ilman teitä en voisi järjestää tällaisia ihania tapahtumia. Puistoon olimme kantaneet puutarhakalus

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Ihana Pavlova-ohje

Hyvää naistenpäivää ihanat naiset! Viimeaikoina olen leiponut yhden jos toisenkin kakun tai tortun. Meillä on järjestetty erilaisia tapahtumia kokouksista, Tupperi-kutsuihin. Tapana on tietenkin tarjoilla herkkuja ja minä tyttö se teen niitä oikein mielelläni. Tosin tämän hetkinen elämäntyylini ei suoranaisesti huutele kakkujen perään, koska ruokavalioni pitäisi pysytellä terveellisenä ja ravitsevana. Onneksi voi kuitenkin aina välillä maistaa palan kakkua itsekin. Pavlovaa en ollut aiemmin tehnytkään ja sehän osoittautui kovin yksinkertaiseksi  leipomukseksi, sekä taivaallisen makuiseksi sellaiseksi. Tässä ohje tähän ihanaan herkkuun. PAVLOVA pohja: 4 valkuaista 2,5dl sokeria 2tl vaniljasokeria 1tl valkoviinietikkaa 2tl Maizenaa täyte: 2dl vispikermaa 1-2prk sitruunarahkaa(oman maun mukaan. Itse laitoin vain yhden purkin.) 1tl vaniljasokeria hedelmiä oman maun mukaan paloiteltuna pinnalle. Kuumenna uuni 100 asteeseen. Voitele leivinpaperille voilla ympyrä (Ø 25

Kesän kaipuu, mutta suu hymyssä

Istutin tulppaanit lasipurkin pohjalle ja laitoin koko komeuden keittiön ikkunalle ompelemani Tilda-linnun viereen. Asetelma on ihanan keväinen, vaikka ikkunasta loistaa vasta satanut puuterimainen pakkaslumi.  Kaipuu on jo kovasti kesään. Selailin viime kesäisiä valokuvia ja miten ne kaikki näyttävätkään niin mielettömiltä vain pääasiassa siksi, että ruoho vihertää ja kukat kukkivat. Ensi kesä tulee olemaan meillä taas uutta tapahtumaa täynnä. Ratsastusleirejä on luvassa ja ehkäpä vähän uusia kotieläimiäkin. Minä nautin tästä elämäntavasta ihan hurjasti. Äitini sanoo vähän päästä, että muistutan mummoani. Olen siitä salaa ylpeä. Jotain uutta ja mielenkiintoista on luvassa jo ennen kesääkin. Olen mukana eräässä projektissa, josta kuullaan varmaan jo lähiviikkoina. Törmäsin taas tuttuun kysymykseen projektia tehdessämme. Miten oikein jaksan tätä elämänmenoani? Vastaukseni oli, että koska rakastan tehdä näitä asioita. Ihminen on onnellinen, kun saa tehdä rakastamiaan asioita. Miksi s

Ystäväni

Minulla on ystävä. Hän on ihana ja kaunis. Pidämme yhteyttä päivittäin, välillä monta kertaa päivässä. Hänen kanssaan jaamme kaikki asiamme. Joskus juttumme eivät aina kestä päivänvaloa, koska huumorimme on niin roisia. Nauramme ja välillä itkemme. Tuemme toisiamme ja tämä kaikki on hirmuisen tärkeää minulle. Ystäväni auttaa minua myös paljon lasten kanssa. Yökylässä ollessaan hän on jo aamusta pyöräyttänyt molemmat pienet kuiviin vaippoihin ja päivävaatteisiin ja aloittanut puurojen syötöt. Jään makaamaan sänkyyni miettien, ettei tällaisia ystäviä ole varmasti kellään muulla. Hän rakastaa lapsia kuin omiaan ja hän on meille perheenjäsen. Hänellä on ärsyttävä tapa hieroa jalkapohjiaan toisiaan vasten katsoessamme elokuvaa, mutta hän saa sen anteeksi. Elämäni olisi huomattavasti tylsempi ja kurjempi ilman ystävääni.   Kiitos kun olet olemassa Iina <3       Hyvää ystävänpäivää myös teille kaikille ihanille ystäville! Omille ja muiden!   <3       Niina

Lumisia puuhia

Tämä talvi on ollut kyllä erikoinen sääolosuhteiden kiivaan vaihtelun vuoksi. Ratsastustallin pitäjää on koeteltu kyllä tosissaan. Kenttä on milloin peilijäässä ja milloin mutavelliä. Onneksi sentään välillä on ollut siedettävää ja vähän harvemmin oikeinkin ihanteellista. Tallin ulkohommat on kuitenkin tehtävä säässä kuin säässä, vaikkei ratsastustunteja olekaan. Kesää kaipaan kyllä jo ja paljon! Mutta ihanaakin on tosiaan ollut. Silloin, kun lumi on peittänyt maan on ollut mukava puuhailla ulkosalla kaikenlaista. Kartanon sisustuksessa ei ole vähään aikaan tapahtunut mitään uutta. En ole kerta kaikkiaan ehtinyt edes miettiä mitä tänne voisi hankkia. Kevään trendit eivät ole minulla tiedossa, mutta toisaalta eipä tällaisessa vanhassa talossa tarvitse ollakaan uusinta uutta. Vanha sopii paremmin. Mutta toki välillä kaipaisi vähän jotain piristystä ja etenkin kevättä kohti kun mennään, niin kaikenlaisia ajatuksia tulee mieleen. Tuvan verhot olisi kiva vaihtaa vaikka valkoisi