Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2014.

Uusia kohtaamisia ja lomatunnelmia

Hiihtoloma alkoi mielenkiintoisissa merkeissä. Sunnuntaina saimme kunniavieraita ja puheenaiheena oli vahvasti Kyrönkankaan talvitie. Oli erittäin mielenkiintoista kuunnella intohimoista keskustelua tästä aiheesta. Tunsin itsekin hieman liikuttuneisuutta, herkkis kun olen, koska aistin niin hyvin asian olevan heille tärkeä ja heidän sydäntään lähellä. Kyrönkankaan talvitiehen liittyvistä tutkimuksista tulemme kuulemaan vielä myöhemmin lisää. Mutta kohtaaminen uusien tuttavuuksien kanssa oli tosiaan aivan ihana ja lämminhenkinen. Päivästä jäi jotenkin hirmuisen hyvä mieli.  Isäntä esitteli tietenkin myös taloa vieraillemme ja huomaan kerta toisensa jälkeen, kuinka jaksan aina kuunnella hänen kertomuksiaan yhtä innokkaasti, vaikka muistankin ne jo ulkoa. Toisilla ihmisillä tuntuu vain olevan sellainen lahja tarinoiden kertomiseen.

Sunnuntai toi tullessaan myös uuden karvaturvan talliimme. Tervetuloa uudelle asukkaalle! Serkkutytöt liittyivät myös joukkoomme tänään. Näitä kahta tyttöä …

Hoitolapsia

Tänä aamuna se sitten tapahtui. Havahduin ensimmäistä kertaa tänä vuonna siihen, kun linnut laulaa visertelivät niin keväisesti. Se sai olon iloiseksi, mutta myös hieman sekavaksi. En oikein tiedä, että alkaisinko jo elämään kevättä odottaen, vai malttaisinko vielä. Jos se talvi tulee vielä kuitenkin ja silloin kevätminä olen vielä enemmän sekaisin. Luulen, että lintujen laulua on varmasti kuultu jo aikaisemminkin. En ole sitä vain huomannut. Nämä ovat niitä pieniä asioita, jotka minua välillä harmittavat. Elämä on tällä hetkellä niin kovin kiireistä, ettei ehdi eikä huomaa nauttia kaikista pienistä ja kivoista jutuista. Mutta, ehkä sekin aika vielä koittaa.

Kevät on kyllä aivan ihanaa aikaa. Päivät ovat jo nyt pidentyneet hurjasti ja valo antaa uutta energiaa jaksaa tätä hektistä elämää. Olen ostanut pari siemenpussia ja ne pitäisi laittaa itämään. Paprikaa ja tomaattia. Tänä vuonna olen ajatellut laittaa kasvihuoneeseen ainakin kurkkua tomaatin ja tuon paprikan lisäksi. On jo mukav…

Eteisen vanha talonpoikaiskaappi ja vanhat matkalaukut

Ullakolta löytämäni vanhat matkalaukut päätyivät lopulta arkieteisemme talonpoikaiskaapin päällistä koristamaan. Voi, kun tykkäänkin niistä juuri tuolla. Laukkuja on meillä vielä vaikka kuinka paljon tallessa ja mikä parasta, niin niiden sisältä löytyy vielä kaikenlaisia vanhoja aarteita. Kirjoja, lehtiä, kirjeitä ym.

Pidän kovasti kaapin yksityiskohdista ja kuluneesta pinnasta. Tuo puinen ympyränappi on aivan ihana katseen kiinnittäjä. Emme ole halunneet maalata kaappia, vaan se saa olla oma kulunut itsensä. Montaa väriä se jo kantaakin mukanaan. Valkoisen maalin alta löytyy vaaleanvihreää väriä, sekä jossain kohtaa pilkistää myös tummanruskeaa. Niina

Uutta ilmettä juhlasaliin

Tänään sain aikaiseksi vaihtaa lopultakin verhot juhlasaliin ja sepäs muuttikin kovasti huoneen tunnelmaa. Eilen illalla raahasin myös sinne kesällä hankkimani klaffilipaston. Lipastolle ei ole tahtonut löytyä oikein sopivaa paikkaa, kun meillä tuntuu olevan kaikki paikat jo ihan täynnä. Tähän taloon ei todellakaan tarvitsisi hankkia mitään uusia huonekaluja, jollei jostain vanhasta sitten suostu luopumaan. Minusta on kuitenkin kiva, että olen saanut tänne sekaan myös jotain ihan ikiomaa ja itse hankkimaani. Tämän hetkinen paikka ei välttämättä ole lipastolle oikea, mutta sainpahan nyt alkuun kauniin kalusteen pois eteisen nurkasta, jossa se oli suotta aivan piilossa.

Juhlasalin lattialla on jo toista päivää ollut kovat legoleikit meneillään. Tuo kolmen pojan kopla on innostunut rakentelemaan Dubloilla jos jonkinlaisia teoksia. Pikku L on ollut ihan täysillä mukana leikeissä, eikä malttaisi muuta tehdäkään. Meillä lapset saavat leikkiä ihan kaikissa huoneissa, myös täällä. He ymmärtä…

Kupariastioita ja ihana videomuisto kesältä 2013

Leivinuunin yläreunalla oleilevat talon vanhat kuparipannut. Sieltä löytyy mm. Opa Peltiteos Helsinki 1930-luvun pannuja, Gottfrid Carlson Eskilstuna ja Epilä Exo Tampere. Vanhimman näköisissä ja suurimmissa kannuissa on leima AS(?). Nurkista löytyy vielä lisää pannuja, jotka odottavat tarkempaa tutkiskelua, sekä kovaa kiillottamista. Olisikin kiva, jos niistä löytyisi jotain tuolta 1800-luvun puoleltakin.  Vanhoja kuparikattiloita olen onnistunut löytämään kaikkiaan kolmea kappaletta. Tuo pieni kolmijalkainen on suosikkini ja se onkin vilahtanut tällä blogissa useammankin kerran. Se löytyi puutarhasta pensaan seasta ja oli tummunut siellä melkein mustaksi. Kiillottamalla sain sen kaunista kuparipintaa vielä näkyviin. Kaksi muuta kattilaa ovatkin käsittelemättömiä, enkä ole varma haluanko niitä edes kiillottaa. Pidän niistä noinkin. Pienen kolmijalkaisen leimassa lukee Handfortent Svensk koppär Made in Sweden. Toisista ei ole leimoja löytynyt. Lopuksi vielä ihastuttava video viime k…

Keittiön ruokailuryhmä ja muita kuulumisia

Päivät kuluvat nopeasti eikä huomaakaan, kun taas on viikonloppu. Aamuisin nousen tekemään ensimmäiseksi puuron Pikku L:lle. Muut lapset syövätkin mieluummin jogurttia ja leipää maidon kera. Minun pitää saada aina kupillinen teetä aamiaisen kanssa. Sen avulla jaksaa aloittaa päivän, vaikkei yöunet olisi aina olleetkaan ihan riittävät. Pikku L herättelee edelleen useamman kerran yössä ja viime aikoina hampaat ovat tehneet öistä entistäkin rikkonaisempia. Usein saatan nukkua vain nelisen tuntia, enkä ymmärrä kuinka oikein jaksan kuitenkin touhuta niin kovasti. Päiväunia en useinkaan ota, koska se kallis vapaa hetki, kun pienin nukkuu päikkäreitä menee usein tallilla. Ravaankin kodin ja tallin väliä päivän mittaan aika moneen kertaa. Alkaen tietenkin heti aamusta. On onni, että talli on ihan tuossa vieressä. Tänä iltana oikein nauratti tämä minun touhuni. Kävin tekemässä lasten kanssa iltatallin ja laitoin Buus-hepalle lumihauteen jalkaan, koska se oli ilmeisesti venäyttänyt jalkansa ta…