Kartano keltainen

     Kävin läpi kamerani muistikorttia ja kuvia, joita otin viikonloppureissultamme. Haikea fiilishän siitä tuli väkisinkin, mutta oli hyvä idea kuvata tuttuja paikkoja ja läheisiä, jotta voi sitten katsella niitä, kun ikävä tulee.        Kuvan otin isäni luona heinäladon nurkalta. Tämä kuva saa muistelemaan lapsuusaikaa, kun meillä oli kaksi hevosta ja ratsastelimme isäni kanssa näillä pelloilla ja metsissä. Joskus vauhti oli aika hurjaa ja hyppiminen suurien ojien yli pelotti, mutta ei auttanut kuin mennä vaan isän perässä. Kuva tuo paljon mukavia ja tärkeitä muistoja mieleen.      Kotiin viemisiksi sieltä sain vaikka kuinka paljon taimia. Ihanaa, että niitä on nyt kuitenkin. Taimia olen saanut heiltä jo monena keväänä, mutta nyt en ollut varma pääsemmekö käymään ennen kesää. Kerkisi kaduttaakin kovasti, kun päätin aijemmin etten laita omia siemeniä itämään tänä keväänä. Asioilla on näköjään kuitenkin ...

Ah, ihana luminen aurinkoinen kevättalvi. Mun tämä talvi on mennyt vauvakuplassa pitkälti sisätiloissa ja nyt vasta olen päässyt nauttimaan kunnolla ulkoilusta talvisäässä. En siis ole lainkaan vielä sitä mieltä, että talven pitäisi loppua. Etenkin nyt kun tuo kevätaurinko on näyttäytynyt lähes päivittäin. Lähdettiin vähän ajelulle kolmistaan. Tällä porukalla me tämä pääsiäinen vietetäänkin. On jotenkin niin outoa ja kivaa vaihteeksi, kun ei tarvitse huolehtia kuin vauvasta ja itsestään. Ajeltiin Jyllinkoskelle ja sitten Pitkämön tekojärvelle ja siitä eteenpäin. Kadotin kameran linssinsuojan johonkin matkalle. Tyhmä juttu. Mutta kuvia sain otetuksi vaikka kuinka. Laadusta en nyt tiedä. Kyllä se kuvaaminen on vaan yksi taiteenlajinsa ja sitä tarvitsee oikeasti harjoitella. Vielä ei ole oikein kaikki kameran toiminnotkaan selvillä ja ohjekirjaa ei millään jaksaisi lukea. Mutta kivaa oli ja tuli pirteä olo, vaikka yöunet jäikin kolmeen tuntiin. Vesi virtaa kivien lomas...