Kävin läpi kamerani muistikorttia ja kuvia, joita otin viikonloppureissultamme. Haikea fiilishän siitä tuli väkisinkin, mutta oli hyvä idea kuvata tuttuja paikkoja ja läheisiä, jotta voi sitten katsella niitä, kun ikävä tulee. Kuvan otin isäni luona heinäladon nurkalta. Tämä kuva saa muistelemaan lapsuusaikaa, kun meillä oli kaksi hevosta ja ratsastelimme isäni kanssa näillä pelloilla ja metsissä. Joskus vauhti oli aika hurjaa ja hyppiminen suurien ojien yli pelotti, mutta ei auttanut kuin mennä vaan isän perässä. Kuva tuo paljon mukavia ja tärkeitä muistoja mieleen. Kotiin viemisiksi sieltä sain vaikka kuinka paljon taimia. Ihanaa, että niitä on nyt kuitenkin. Taimia olen saanut heiltä jo monena keväänä, mutta nyt en ollut varma pääsemmekö käymään ennen kesää. Kerkisi kaduttaakin kovasti, kun päätin aijemmin etten laita omia siemeniä itämään tänä keväänä. Asioilla on näköjään kuitenkin ...