Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2013.

Aurinkoinen Pääsiäisajelu

Ah, ihana luminen aurinkoinen kevättalvi. Mun tämä talvi on mennyt vauvakuplassa pitkälti sisätiloissa ja nyt vasta olen päässyt nauttimaan kunnolla ulkoilusta talvisäässä. En siis ole lainkaan vielä sitä mieltä, että talven pitäisi loppua. Etenkin nyt kun tuo kevätaurinko on näyttäytynyt lähes päivittäin.

Lähdettiin vähän ajelulle kolmistaan. Tällä porukalla me tämä pääsiäinen vietetäänkin. On jotenkin niin outoa ja kivaa vaihteeksi, kun ei tarvitse huolehtia kuin vauvasta ja itsestään. Ajeltiin Jyllinkoskelle ja sitten Pitkämön tekojärvelle ja siitä eteenpäin. Kadotin kameran linssinsuojan johonkin matkalle. Tyhmä juttu. Mutta kuvia sain otetuksi vaikka kuinka. Laadusta en nyt tiedä. Kyllä se kuvaaminen on vaan yksi taiteenlajinsa ja sitä tarvitsee oikeasti harjoitella. Vielä ei ole oikein kaikki kameran toiminnotkaan selvillä ja ohjekirjaa ei millään jaksaisi lukea. Mutta kivaa oli ja tuli pirteä olo, vaikka yöunet jäikin kolmeen tuntiin.


Vesi virtaa kivien lomasta.
Jyllinkosken v…

Koti-ikävä

Tuli koti-ikävä, tai miksi sitä voisi kutsua kun ikävöi omaa lapsuuttaan. On minulla ikävä tietysti myös perhettä ja sukulaisia. Siitä on jo ihan liian kauan kun olemme nähneet viimeksi. Nyt joudun odottamaan kyläilyreissua, että L on vähän vanhempi, koska neljän tunnin ajomatka ei oikein houkuttele 2kk ikäisen vauvan kanssa.

Tällä kertaa ikävän sai aikaan se, kun eilen illalla haimme miehen kanssa yläkerrasta remontin tieltä joskus vuosia sitten siivotut astialaatikot alakertaan. Niitä siinä purkaessa hän kertoi minulle kupeista, joita muisti lapsuudestaan. Oli esimerkiksi kuppi, josta juotiin aina simaa. Seassa oli myös sininen kermakko. Siitä muistin, kuinka lapsuudenkodissani meillä oli yksi vihreä saman sarjan juomalasi. Muistan, kuinka se tuntui palluroineen hassulta kädessä. On jännä, miten astiat kantavat mukanaan valtavasti muistoja lapsuudesta. Astiat voivat muodostua erittäin tärkeiksi juuri siitä syystä. On jotenkin surullista, ettei minulla ole täällä oikein mitään esine…

Rukki tuli tupaan ja kaikenlaista muutakin

Tänään on ollut jokseenkin touhukas päivä, vaikka aamuyhteentoista tulikin vietettyä sängyssä köllötellessä. Meidän pikku L on omaksunut äidin onneksi tavan nukkua ilta yhdestätoista aamu yhteentoista tietenkin välillä syöden. Eli energiaa riittää sitten vaikka mihin päivällä.


Kävin kirpparilla eilen ja ostin sieltä kahvipurkin, joka näyttää ikäänkuin vanhalta. Se oli hauska. Myös räsymatto tarttui mukaan. Hassua, että olen ruvennut tykkäämään räsymatoista, vaikka tähän asti olen niitä lähes inhonnut. Nyt rakastan tätä, koska se sopii minusta niin hyvin tuohon keittiön lattialle.





Kävin taas ihan vähän aitassa sillä aikaa, kun L nukkui vaunuissa. Sieltä sitten päätin raahata rukin tupaan. Eihän täällä sille tilaa oikein olisi, mutta täytyy sitten viedä jotain pois. Kyllä rukki tänne
kuuluu ehdottomasti.





























Aitasta bonggasin vielä Karhulan keittiöpurkin talteen. Koska siihen ei löytynyt omaa kantta, niin laitoin siihen Riihimäen purkin kannen.



Hyvää ja rauhallista Pääsiäistä kaikille!


Kirjoissa on tunnelmaa

Aurinkoista tiistaita!

Innostuin kuvaamaan tänä aamuna hieman salin kirjastoa vauvan vielä nukkuessa. Nautin kirjojen lukemisesta suunnattomasti. Viimeaikoina ei ole ollut oikein mahdollista keskittyä lukemiseen, koska aika kuluu ymmärrettävästi ihan muissa merkeissä. Tänään siis fiilistelin vähän kuvaamalla näitä ihania.








   Voisin helposti istua pitkään kirjastossa ja vain ihailla kirjojen kauniita värejä.   Pidän väriyhdistelmistä, joita kirjat tuovat ollessaan sattumanvaraisessa järjestyksessä.


















Sunnuntai on rauhallinen

Mietin usein miksi sunnuntaina olo on aina niin väsynyt, eikä oikein saa mitään aikaiseksi. Ymmärrän kyllä työssäkäyviä, joilla viikonloput ovat vapaita ja sunnuntai on se siirtymävaihe kun aletaan valmistautua uuteen työviikkoon. Siksi voi fiilis olla vähän alakuloinen. Itse tein usein ennen äitiyslomaa sunnuntaina töitä, mutta kyllä ne työpäivät tuntuivat kuitenki erilaisilta. Eikä se ole miksikään muuttunut nytkään, vaikka vauvan kanssa päivät ovat pitkälti aina samanlaisia.

Teen sunnuntain kanssa tänään nyt sellaisen sopimuksen, että aamupäivän annan hänelle ja iltapäivällä aloitan jo maanantain. Sopimukseen kuuluu kynttilöiden polttaminen hetkisen kuunnellessani Olavi Virran hienoa kappaletta Sunnuntaina sataa aina, Jenni Vartiaisen esittämänä. Sitten otan lapset mukaan ja lähdemme ulos piristävälle maanantaikävelylle.




    Oikella olevan vihreän purkin löysin aikaisemmin tällä viikolla multaisena ja likaisena aitan lattialta. Kun asiaa tutkin niin selvisi, että tämä on Karhulaa. …

Messutunnelmia..

Heippa!

Messuilla oli paljon kaikkea ihanaa. Kiinnostavimmiksi nousivat huonekalut(vihreä nojatuoli <3), käänteispalokattila puiden lämmitykseen ja tietysti ne ilmapallot ja lakut :) Ostimme sieltä jännää grafiittivoidetta valu ja takorautapintojen käsittelyyn, sillä meillä on eräs suunnitelma mistä ehkä tulette kuulemaan myöhemmin.






Aarreaitan löytöjä

Taas tuli käytyä vähän tuolla omassa aarreaitassa penkomassa. Löytyikin kaikenlaista, mitä otin talteen. Yksi kiinnostavimmista löydöistä oli tuo pikari tai mikä nyt onkaan. Vaikuttaisi aika vanhalta. Ongelmaksi muodostui sen puhdistaminen. Yritin messingin ja kuparin kiillotusainetta sekä hankasin padanhankaussienellä, mutta niistä ei ollut apua. Tarvii miettiä muita vaihtoehtoja. Astia on aika isokokoinen. Korkeutta sillä on 24 cm. Oli se sitten ollut mikä hyvänsä, niin olen päättänyt saada sen kiiltämään ja laitan sen sitten jonnekin esille.

Tässä kuvia löydöistä. Lauantaina onkin sitten messuilua tiedossa Seinäjoella, kivaa!












     Myös pari silitysrautaa pelastin. Toisen sain kiiltäväksi teräsvillalla. Nyt ne komeilevat uunin reunalla.




Tämä vanha limsakori oli aivan ihana ja löytää paikkansa varmaan aikanaan.

Menneitä aikoja ja nykyisiäkin

Tila, jota asutamme on tarinaa tulvillaan uskomattoman pitkän historiansa ansiosta. Tilalla on myös erittäin suuri historiallinen arvo, sillä se on ollut olemassa jo ainakin vuodesta 1480. Toinen erikoinen seikka on se, että tila on onnistunut säilymään saman suvun hallinnassa kaikki nämä pitkät vuodet. Mieheni on tilan 18:s isäntä samaa sukua. Se on aika harvinainen tilanne. Tarinoita riittää kerrottavaksi mielin määrin ja niihin palaan mielelläni aina välillä myös täällä blogissani. Myös monet historiankirjat kertovat tilasta.Tällä kertaa tutkin kirjaa nimeltä Suomen sukutilat(Helsinki 1939 Suomalaisen kirjallisuuden seuran kirjapaino oy). Kirjassa on kuvia tilan rakennuksista, sekä kuva tuvasta vanhoine kalusteineen. Nämä ihastuttavat kalusteet löytyvät edelleenkin meiltä ja ovat jokapäiväisessä käytössä. Ne ovat säilyneet hyväkuntoisina, vaikka kerran 80-luvulla sattuneessa tulipalossa olivatkin vaarassa tuhoutua. Maalipinta on vaihtunut välillä ja viimeisin maalaus suoritettiin …

Kevätfiiliksiä

Tää kevät saa aikaan aina sen viherpiiperrysvillityksen. Siitä on kohta kymmenen vuotta, kun innostuin. Muistan, kun tilasin netistä kirsikkatomaatin taimia, Ihmekukan juuria, yhden Amppelimansikan taimen ja vielä päälle Kallankukan sipulin. Siitä se alkoi. Vaikka tomaatintaimet olivatkin aika surkeen näköisiä saapuessaan ties mistä, ne silti lähtivät kasvamaan hienosti. Jaksoin lannoittaa niitä kanankakkavedellä säännöllisesti ja olin muutenkin niin tarkkana jotta kaikki menisi oikein.

Nykyään lähinnä naurattaa, miksi tomaatintaimet piti netistä tilata kun olisin yhtä hyvin voinut ostaa ne ihan siitä viereisestä taimitarhasta. Ja olen viimevuosina kasvattanut ne ihan itse siemenestäkin, tosin parina vuonna eivät ole kerinneet tehdä oikein tomaatteja, kun syksy jo on ne korjannut pois.

Viime keväänä taimille kävi vähän onnettomasti. Säilytin niitä kodinhoitohuoneessa, kun sinne niin mukavasti paistoi aurinko ja olivat hyvin lapsilta suojassa. Tai niin luulin. Aloin ihmetellä, kun pari…

Ei pöllömpi maanantai!

Ihanaa aloittaa taas uusi viikko. Kiva oli viikonloppukin, vaikka isäntä olikin töissä erittäin paljon. Ihmeesti se silti kerkiää kaikenlaista tekemään kotonakin, tosin muuta vaihtoehtoa ei taida olla. Pakko keritä tekemään puita ja lämmittämään taloa. Tämän talon lämmittämisessä on aikamoinen urakka, vaikka pannunpesään saakin nakata lähes metrisiä halkoja. Mutta kyllä se on suuri säästö sähkönkulutuksessa ja kannattaa siksi tehdä.

Kävimme pienempien poikien kanssa tänään aamupäivällä ostamassa uusia vaatteita vanhemmalle pojalleni Jiille, kun tuntuu että kaikki vaatteet on jääneet hänelle taas pieneksi. Kiva kun pojillekin löytyy monenlaista värikästä ja onneksi ne myös kelpasivat, vaikkei Jii ollutkaan itse mukana. Se kun ei ole aina sanottua että kelpaa. Jii on erittäin tarkka siitä millaisia vaatteiden tulee olla. Ne eivät saa olla liian erikoisia ja niiden pitää tuntua hyvältä päällä. Pillifarkut eivät esimerkiksi kelpaisi hänelle, vaikka kerran sellaiset itse itselleen ostikin.…

Marie Antoinetten jalanjäljissä

Rokokoon aikakausi oli hienostunutta aikaa. Pidän kovasti sen ajan vaatteista ja huonekaluista. Harmi kun enää tänä päivänä ei oikein ole tilaisuutta pukeutua sellaiseen ylitsepursuavaan tyyliin.

Meidän salista löytyy tätä ihanaa romanttista tyyliä. Olen yrittänyt saada esineet ikuistettua kuviin niin kauniina kuin ne oikeasti ovatkin. Huomaan, miten haasteellista on saada valo oikeaksi, jottei aito tunnelma häviäisi.




































Löytöjä tehden, viikonloppua kohden!

Tämä viikko on mennyt todellakin lasten kanssa vain kotona ollessa. Sen verran ollaan vielä flunssaisia oltu, ettei oikein ole viitsinyt mihinkään lähteä. Kaupassa kävin pikaisesti eilen samalla, kun vein mumman kotiin ja laitoin postipaketin menemään veljeni perheelle. On aina yhtä outoa käydä ostoksilla eri ruokakaupassa, kuin missä on tavallisesti tapana käydä. Ei tahdo löytää mitään ja aikaa kuluu. Vauva jäikin isänsä kanssa kotiin ja minulla oli ihan orpo olo. Jotenkin kun on vauvan kanssa kokoajan, niin sen mieltää osaksi itseään ja tuntuu erittäin hassulta ollakin hetki yksin.

Olen aina ihaillut taitavia sisustajia. Ihailen, miten toiset jaksavat kierrellä kaupoissa tuntikausia ja kuinka sitten laittavat kotia kauniiksi suurella intohimolla. Itse olen hieman laiska näissä asioissa. Olen myös älyttömän säästäväinen. En helposti raaski ostaa mitään ainakaan ennenkuin olen miettinyt tarkkaan tavaran tarpeellisuutta. Mutta minä pidän kauniiden asioiden katselemisesta. Nautin siitä …

Elämyksiä erilaiseen makuun

Jes! Telkkarissa on alkamassa realitysarja, jossa kaksitoista kilpailijaa kilpailee 30 000 eur. voittosummasta elämällä entisaikojen tyyliin maatilalla ilman sähköä, juoksevaa vettä ja muita mukavuuksia. Työtä tehdään vanhoilla työkaluilla ja ruoka on itse viljeltävä. Tämä olisi niin minun juttu! Hakisin tohon heti, jos olisi mahdollista. Tulee mieleen ne lapsuuden ihanat ja ikimuistoiset kesät ystävieni maatilalla, kun leikimme piikoja vanhassa aitassa. Siellä oli paljon säästössä erilaisia vanhoja työkaluja ja muita esineitä. Niitä sitten käytimme leikeissä. Pukeuduimme tietysti myös ikivanhoihin vaatteisiin ja kävimme maitotonkat käsissämme navetalla. Voi niitä lehmäparkoja. Myös hevoset olivat tietenkin vahvassa osassa näissä leikeissä. Hauskaa oli ja leikki jatkui monta päivää. No uskon kyllä, että tästä kisasta on varmaan leikki kaukana ja ehkä on kuitenkin parempi, että jään vain tänne sivistyksen pariin muistelemaan niitä lapsuuden kultaisia muistoja.

Minun lapsuuteni oli suuri…