perjantai 25. marraskuuta 2016

Jauhojen pöllyttelyä


Tuleva viikonloppu on aikamoisen täynnä ohjelmaa. Hieman jo hirvittää, miten selviän siitä hengissä. Toisaalta odotan sitä myös kovasti. Lauantaina meillä vietetään pikkuneidin 2-vuotissynttäreitä ja sunnuntaina olisi sitten tallin pikkujoulut, jossa mm.popup-kahvila avaa jälleen ovensa ja tietenkin monenlaista hevosekasta sekä tontukasta toimintaa luvassa. Perjantai menee totisesti leipoessa ja siivotessa jälkiä. Olen kätevä leipomaan, mutta myös hirveän hyvä sotkemaan samalla kaikki paikat. Keittiö on kuin räjähdyksen jäljiltä vähän päästä. Toki muutenkin se tuppaa olemaan sitä, mutta nyt etenkin, kun minut on laskettu irti jauhopusseineni. Synttäreille tulee vain lähipiiri, joten leivon kakun ja jotain pientä sen lisäksi. Kahvilassa on sitten tarjolla vähän laajempi kavalkadi erilaisia herkkuja.
Toivotaan, että väki löytää meille sunnuntaina ja jos vähän luntakin satelisi, niin olisi aika kiva juttu. Tämä on minulle niin mieluista hommaa. Mielelläni järjestän tällaisia tapahtumia meillä. Tilat sopivat siihen tarkoitukseen oikein hyvin ja on aina niin ihana tavata ihmisiä ja jutella heidän kanssaan. Täällä kaikki ovat niin kovin ystävällisiä ja lämminhenkisiä, ettei kohtaamisista voi kuin tulla hyvälle tuulelle.

Näin joulun alla innostun aina käsitöistä ja tänä vuonna kauraiset jutut ovat olleet suurena innostuksenkohteenani. Olen tehnyt kaikenlaista jopa myyntiinkin, mutta vielä en tiedä missä näitä kaupittelisin. Osa menee ainakin lahjoiksi eteenpäin.
 
 
Kauratyyny on kyllä mainio keksintö. Se toimii yhtä hyvin lämmitettynä kuin kylmänä. Pitkulainen tyyny pysyy lisäksi hyvin niskalla, vaikka tekisi samalla kotitöitä. Pienelle väelle pienet pipityynyt ovat mukavia. Säilytän aina yhtä pakastimessa haaverien varalta. Se on paljon parempi, kuin pakastevihannespussi, kun sen ympärille ei välttämättä tarvitse viritellä pyyhettä. Tyyny muotoutuu myös paremmin hoidettavalle alueelle. Tässä oiva lahjavinkki! Tee itse tai osta :D
 
 
Olin eräänä iltana ystävän mukana maskeeraaja ja meikkaajaopiskelijoiden järjestämässä naistenillassa, jossa saimme hienot meikit kasvoillemme. Olipas se hauska kokemus. Kotona sitten pyysin J:tä ottamaan minusta kuvan juhlasalin sohvalla, kun kerran olin niin tälläytyneenä. Kuvaustilanne on siis täyttä kulissia. Saattoi olla jopa toinen kerta, kun pötköttelen kyseisellä soffalla.
 

 
Eikä siinä kauaa tarvinnut yksin pötkötellä, kun rupesi kavereita tulemaan syliin.
 
 
 
 
Rattoisaa viikonloppua!
 
 
 
Niina
 
 
 


keskiviikko 9. marraskuuta 2016

DIY:Vanhan vetolaatikon uusi elämä ja erään kuppihulluus


Hyrrr! Kyllä on kylmä. Minä en meinaa tarjeta ollenkaan, vaikka pakkanen on vasta -10 asteen tienoilla. Kylmä pohjoistuuli saa sen tuntumaan ihan hyytävältä. Reippaasti ollaan kuitenkin ratsasteltu ja ulkohommia tehty. Tätä pimeää, kylmää ja synkkää vuodenaikaa en todellakaan rakasta. Ja kohtalotovereitakin on, sen tiedän. Minä en edes yritä esittää pirteää, vaan ryven tuskissani oikein mielellään. Koska tiedän, että tämä tunne kestää vain sen aikaa enää, kun saan hukuttautua joulun laittoon. Siihen loppuu kurjuus!

Mutta jotain on kuitenkin pitänyt tehdä jo nyt. Rakas ystäväni oli menneenä viikonloppuna kylässä ja meillä oli niin mukavaa taas. Juteltiin, juotiin teetä ja syötiin liikaa pikkuleipiä. Innostuin siinä hetkessä unohtamaan kaamosmasennukseni ja huomaamatta innovatiivisuuteni nosti rajusti päätään. Muistin, että olin jättänyt yhden projektin kesken syksyllä ja päätin tarttua siihen heti, koska lamppu syttyi ja sain hyvän idiksen. Ostin syksyllä eräältä pihakirppikseltä vanhan vetolaatikon eurolla. En silloin vielä tiennyt mihin sitä käyttäisin, mutta arvasin että jotain vielä tulisi mieleen. Isäntä oli valittanut minulle edellisenä iltana, että meillä on ihan liikaa mukeja ja niitä vain tuntuu tulevan kokoajan lisää jostain. Hän oli siinä ihan oikeassa, koska olin juuri tuonut Rengin Tuvasta astioita sisälle ja muutama kuppikin oli joukossa. Rupesin sitten kehittelemään laatikosta mukihyllyä, koska mukeja ei voi olla liikaa. On vain liian vähän säilytystilaa, eikös?

Maalasin pohjan hennon vaaleanpunaiseksi ja tarkoituksella hieman huolimattomasti.
 
Hyllyt päällystin servetillä. Kiinnitys Erikeeper/vesiseoksella.
 
Hyllyn reunoille liimasin pitsinauhat ja toiselle puolelle askartelin liitutaulupaperista ja pahvista liitutaulun taustaksi. Sen saa halutessaan kätevästi myös pois. Jos tarvitaan esimerkiksi lisää hyllyjä uusille kupeille ;)
 
Ja näin ovat kupit, jotka eivät enää kaappiin sopineet, saaneet uuden oleskelupaikan. Tilaakin jäi, mutta ei kauaa. Löysin nimittäin kirppikseltä aivan syötävän söpöt kukikkaat kahvikupit alahyllyllekin.
 
 
 
Niina
 
 
 
 
 
 
 


perjantai 4. marraskuuta 2016

Kirppislöytö:Vanha laskukone



Tänään olen pitänyt vähän siivouspäivää ja onnistuin raivaamaan ruokasalin siistiksi, vaikka vanavedessä seurasi pieni tytöntyllerö, joka teki kaikkensa, ettei urakastani olisi tullut mitään. Välillä piti päästä syliin ja toisinaan oli kiva repiä viikattuja vaatepinoja lattialle sitä mukaa kun selkäni käänsin. Yksi huone riitti siis tämän päivän urakaksi ja sen jälkeen olikin kiva päästä hetkeksi oman lauluharrastuksen pariin.

Kirjailtu pöytäliina on arvokas muisto. Sen on tehnyt isännän isotäti aikanaan. Liina on hyvässä kunnossa ja säästeliäästi pidetty. Minä en ole halunnut sitä turhaan edes silittää, jottei kangas pääse rispaantumaan. Liinalla on tapana oieta itsestään, kun se on saanut aikansa levätä pöydällä. Sopii erittäin hyvin minulle.
 
 
Eräällä kirppiskierroksella mukaani tarttui vanha laskukone. Olin sellaisesta haaveillut jo aiemminkin ja nyt sitten päätin sen hankkia Rengin Tupaan koristeeksi. Laskukone on tosin ihan toimiva, mutta en ole vielä tutustunut sen toimintaperiaatteeseen tarkemmin. Olisihan se hauskaa naputella koneen avulla laskutoimitukset asiakkaiden ostoista. Nostalgista!
 
 
 
Viikonloppu menee rauhallisissa merkeissä kotona perheen kanssa. Jos saisin vielä siivousinspiraation jatkumaan huomennakin. Hyvää pyhäinpäivää kaikille!
 
 
 
 
Niina
 
 



maanantai 31. lokakuuta 2016

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi



Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla.
 
Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja parin viikon uurastuksen jälkeen alkoi lattiaa olla näkyvissä. Huhhuh! Jälkikäteen ajateltuna me oltiin kyllä varsinaisia supertyyppejä, kun selvittiin siitä. Mutta työ palkittiin!
 
Kuvat on otettu viimeistelyjä tehdessä. Kun hääseurue siirtyi juhlapaikalta tänne jatkoille, niin ilta oli jo hämärtynyt ihanan tunnelmalliseksi. Kynttilät paloivat lyhdyissä ja paperilyhdyt loistivat. Valokuvat sen sijaan eivät siinä valossa olleet kovin edustavia. Ikävä kyllä. Joten niitä kuvia en viitsi tänne edes laittaa.
 
Meillä oli ihan huippuhyvä bändi soittamassa suomirokkia ja loppuyöstä ilta jatkui karaokella. Akustiikka toimi ullakolla yllättävän hyvin.


 
Nyt olemme saaneet toteuttaa yhden haaveistamme ja tämä upea ullakkokin on päässyt oikeuksiinsa. Haluaisin pitää siellä ensi kerralla popup-kahvilaa, jotta pääsemme hyödyntämään tilaa pian uudestaan.
 
Kivaa alkanutta viikkoa kaikille!!
 
 
 
 
Niina