Kartano keltainen

        Tulikellukat(Geum coccineum) Juhannus on juhlittu ja hyttysenpistoja raavittu. Vietimme keskikesän juhlaa ystäväperheen kanssa heidän mökillään ja täytyy sanoa, että eipä olisi enää mukavampaa voinut olla. Pienten kanssa reissaaminen oli kivuttomampaa, kuin mitä olin ennalta kuvitellut ja nyt tämän kokemuksen jälkeen uskallamme suunnitella jo seuraavaa reissua koko perheen voimin. Järvimaisemaa olen ikävöinyt täällä asuessani. Pieni veneretki sai minut muistamaan taas, kuinka järvi on ollutkin niin vahvassa osassa elämääni aiemmin. Onhan täällä sentään tuo kaunis Kyrönjoki, joka virtaa melkein meidän ikkunan alla, joten ei tässä mitään hätää ole. Meidän puutarha, se on Suomen kaunein, jos minulta kysytään. Näen sen tänä kesänä ehkä vielä kauniimpana kuin aiemmin. Ehkä syynä on se, että alan jo muistaa sen kasveja ja osaan odottaa niiden kukintaa. Ja jotenkin sitä on aina vain enemmän alkanut arvostaa pieniä hyviä asioita. En minä tar...

Kohta pakkaudutaan autoon kolmen hengen porukalla, eli pojat ja minä. Vähän kyllä jännittää tuo matka, jota onkin lähes 250km. Saas nähdä joudutaanko pysähtelemään moneenkin kertaan. Nyt tuli ensimmäistä kertaa mieleen, että tässä tilanteessa olisi pullolapsen kanssa varmaan hieman helpompaa, jos matkan aikana tulee nälkä. Mutta positiivisella asenteella ja ilman kiirettä varmasti matkasta selvitään. Ja perillä kuitenkin odottaa ne rakkaat, joiden takia kyllä kannattaa ajella. Eteisen sisustus ja muodonmuutos olisi kutakuinkin valmis. Tila oli kyllä hieman haasteellinen, koska ikkunoita on paljon ja oviakin useampi. Eteinen on ollut aikoinaan talvipuutarha, jossa on multa tuoksunut ja kukkapenkit ovat kiertäneet ikkunoiden viertä. Se on remontoitu samalla, kuin talon muutkin tilat parisen vuotta sitten. Eteisen sisustuksen tavoitteina oli saada lisää säilytystilaa, naulakoita sekä istumapaikkoja. Saunaosasto sijaitsee tässä siivessä, joten ajatuksena oli, että saunomisen välil...

Tämä aamu on ollut yhtä haukotusta. Yöunet jäivät hieman lyhyeksi, koska L kävi unille jo kymmeneltä edellis-iltana ja minä vasta kahdelta yöllä. No pojalla ei sitten unta tahtonut riittää enää neljän jälkeen ja kun sain hänet lopulta nukahtamaan, niin oma uni oli kateissa. Tätä jatkui sitten koko loppuyön vuoronperään. Joo, ihan normaalia vauva-arkea, kuten varmasti kaikki lapselliset sen tietävätkin. Yöllä sitten rupesin miettimään jälleen kerran meidän arkieteistä ja sen toimimattomuutta. Olen jo moneen kertaan hermoni menettänyt sen kanssa. Tällä hetkellä siellä ei ole naulakkoja muualla kuin talonpoikaiskaapissa, joka onkin ainut asia mistä tässä tilassa tykkään. Siitä sitten lähdin rakentamaan mielikuvaa, johon liittyi muitakin talonpoikaishuonekaluja. Olemme jälleen niin onnellisessa asemassa, että minun ei tarvitse lähteä niitä ostamaan vaan löytyy ihan omastatakaa. Tää on sisustusta parhaimmillaan, kun rahaa ei tarvitse käyttää juuri lainkaan.      Täss...