Siirry pääsisältöön

Kolme kuvaa elämästä

 
 

Kävin läpi kamerani muistikorttia ja kuvia, joita otin viikonloppureissultamme. Haikea fiilishän siitä tuli väkisinkin, mutta oli hyvä idea kuvata tuttuja paikkoja ja läheisiä, jotta voi sitten katsella niitä, kun ikävä tulee. 
 
 
 
Kuvan otin isäni luona heinäladon nurkalta.
Tämä kuva saa muistelemaan lapsuusaikaa, kun meillä oli kaksi hevosta ja ratsastelimme isäni kanssa näillä pelloilla ja metsissä. Joskus vauhti oli aika hurjaa ja hyppiminen suurien ojien yli pelotti, mutta ei auttanut kuin mennä vaan isän perässä. Kuva tuo paljon mukavia ja tärkeitä muistoja mieleen.
  
 
Kotiin viemisiksi sieltä sain vaikka kuinka paljon taimia. Ihanaa, että niitä on nyt kuitenkin. Taimia olen saanut heiltä jo monena keväänä, mutta nyt en ollut varma pääsemmekö käymään ennen kesää. Kerkisi kaduttaakin kovasti, kun päätin aijemmin etten laita omia siemeniä itämään tänä keväänä. Asioilla on näköjään kuitenkin tapana järjestyä. Kasvihuone on pahasti kyllä korjausta vailla, mutta ehkä sekin vielä järjestyy.
 
 
 
 
Kun vielä oli jääpuikkoja. 
Mietin, että olen kotiutunut tänne Kurikkaan kyllä todella hyvin. Vaikka ikävä on välillä niitä läheisiä, jotka jäivät sinne Etelä-Suomen suuntaan, niin elämäni on nyt täällä. Se on juuri sellaista, kuin sen pitääkin olla, enkä minä haluaisi olla enää missään muualla.Täällä on minun kotini ja oma rakas perheeni.
 
<3 Niina

Kommentit

  1. Ihana lapsuuusmuisto <3 Tomaatin taimiako siinä kasvaa? Jääpuikot ovat kadonneet, tulvat tulivat tilalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivat muistot antavat voimaa :) Kyllä, härkätomaattia, sen lisäksi on jotakin tavallista sekä kirsikkatomaattia. Yksi paprikantaimikin on ja pelargoniaa, petuniaa ja hopealehtiä. Täällä ollaan jo kovasti tehty mittailuja vedenpinnannousussa. Asutaan Kyröjoen vierellä, joten ikkunasta voi tiirailla kiikareilla tulvivaa jokea. Onneksi talomme on mäenpäällä, mutta pelottaa noiden muiden puolesta.

      Poista
  2. Blogissani olisi sinulle tunnustus http://sekaisakoti.blogspot.fi/2013/04/tunnustus.html :)

    VastaaPoista
  3. Olitpa kauniisti kirjoittanut!vastaan sinun laittamaasi tunnustukseen/haasteeseen viikonloppuna:)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla