Hei!
Takatalvea pukkaa ja kylmä viima jäädyttää kroppaa. Huomaan, että aloitan usein kirjoitukseni sääolosuhteilla. Se johtuu tietenkin siitä, että vietän varsin usein monta tuntia päivässä ulkona, joten väkisinkin se on iso osa elämääni. Tallityöt, pihahommat ja ratsastustunnit pitävät huolen siitä, että lapset ja me saamme riittävästi raitista ilmaa päivittäin. Tunnustan, että lähes vihaan pihalla seisoskelua, jos ei ole jotain tekemistä. Minun psyyke ei kestä pelkkää hiekkalaatikon reunalla istumista ja vuosi toisensa jälkeen hiekkakakkujen leipomista. Onneksi meidän pihamaalla riittää muutakin tekemistä kyllä ja lapset osallistuvat hommiin hyvin.
Me kaikki olemme omanlaisiamme vanhempia ja se on vain hyvä asia. Tärkeintä on, ettei sorru vetämään mitään roolia, vaan on oma itsensä niin lapsilleen kuin kaikille muillekin. Lapselle on tärkeää oppia lukemaan ihmisen kehonkieltä ja viestintää oikein. Minusta on vääryyttä esittää lapselle hyväntuulista, jos samaan aikaan kiehuu pään sisällä. On tärkeää nimetä eri tunnetiloja sekä lapsen kohdalla että omalla. Se helpottaa sekä omaa että kanssaolijan oloa. Mikään ei ole ahdistavampaa kuin se, kun tuntee, että toisen viestintä on ristiriidassa hänen tunnetilansa kanssa. Onnellisen on helppo hymyillä, sanotaan ja sehän pitää paikkansa.
Vanhemmuuteen kypsyminen on kai aika yksilöllistä. Itse olen tullut ensi kerran äidiksi jo kaksikymmentä vuotiaana. Nyt päälle kolmekymppisenä ja reilun kymmenen vuoden äitiurani aikana olen kypsynyt tietenkin äitiyteen eri tavalla, kuin mitä olin alkuun ensimmäisen lapseni kohdalla. Silloin yhdestä lapsesta huolehtiminen vei yhtä paljon tai enemmän voimia, kuin tänä päivänä kaikkien yhteensä. Yksi suuri oivallus, mikä on helpottanut minua kovasti on, etten enää stressaa siitä pystynkö olemaan täydellinen äitinä. Vastaus on helppo. En pysty, enkä edes yritä. Olen tarpeeksi hyvä ja se riittää. Jos lapset ovat iloisia ja viihdyn heidän kanssaan ilman, että illasta vedän väsyneenä kilarit, niin olen tyytyväinen. Jos elämä jatkuu näin, niin minulla ei ole syytä olla huolissaan. Jos taas koen, että tulee useampia päiviä, jolloin oma pinna on kireällä ilman kunnollista syytä, olen huolissani. Asioihin reagoiminen ajoissa on tärkeää. Itse huomaan, että pienikin huolenaihe voi muuttua isoksi toisinaan, kun viettää paljon aikaa kotioloissa lasten kanssa. On tärkeää, että löytyy joku jolle voi purkaa mieltä painavia asioitaan. Jakamalla asian toiselle, ongelma muuttuu taas pienemmäksi ja olo helpottuu.
Kuvaajana: Kirsi Ylä-Ilomäki
Toisinaan ratsastustuntimme muuttuvat osittain terapiaistunnoiksi. Minusta on hienoa, että saan kuunnella ja antaa tukea myös muissa kuin ratsastusharrastukseen liittyvissä asioissa. Asiakassuhde voi muuttua nopeasti myös ystävyyssuhteeksi, joka tekee tästä työstä erityisen palkitsevaa. Olen etuoikeutettu siinäkin mielessä, että lajin kautta saan tutustua erittäin erilaisiin ihmisiin. Tallilla ovat kaikki ihmiset samalla viivalla ammatillisesta asemastaan tai mistään muustakaan riippumatta. Yhdistävänä tekijänä rakkaus hevosiin.
Kuvaajana: Kirsi Ylä-Ilomäki
Kuvaajana: Kirsi Ylä-Ilomäki
-Niina
Kommentit
Lähetä kommentti