Siirry pääsisältöön

Kuin uuden alku










Hei!

Olen täällä pitkästä aikaa ja niin innoissani siitä. Ihan kuin aloittaisin jotain uutta.
Elämä on ollut yhtä hullunmyllyä koko vuoden ja nyt herään siihen, että joulu tulee ja haluan löytää taas aikaa rakkaille harrastuksilleni, kuten käsitöille, sisustamiselle ja bloggailulle. Saanhan ottaa sen ajan?

Olen opiskellut ja tehnyt ahkerasti töitä kuluneena vuonna. Se ei sinänsä ole minulle mitenkään uutta, mutta alan vaihdos on tehnyt tästä rankkaa, mutta erittäin antoisaa. On ihanaa löytää se oma juttu mistä nauttii niin paljon, ettei malttaisi odottaa seuraavaa päivää päästäkseen työn kimppuun.

Olen löytänyt itsestäni uusia puolia ja toisaalta päässyt myös hyödyntämään taitoja, joita olen vuosien varrella oppinut.  Oi että, kun olen innoissani kaikesta, mitä syksyn aikana olenkaan kokenut. Olen päässyt haastamaan itseäni oikein urakalla ja se vasta onkin ollut hienoa ja uutta.


Armottomana joulufanina olen tietenkin jo aivan joulufiiliksissä tässä vaiheessa vuotta. Meidän kotiin on helppo luoda vanha maalaisromanttinen tunnelma. Haaveilen uusista jouluverhoista, mutta ne saisi olla sen verran hillityt, ettei haittaisi vaikka viipyisivät ikkunalla koko talven. Sen verran laiska olen, etten kyllä montaa kertaa vuodessa jaksa ruveta verhoja vaihtelemaan. Pelkästään alakerrastamme löytyy lähes 30 ikkunaa, jos pienemmätkin lasketaan mukaan. Pelkkä ajatuskin siitä, että pitäisi pestä sekä vaihtaa verhoja ikkunaan monta kertaa vuodessa, saa minut väsähtämään jo ajatellessa asiaa. Huomasin, että Greengate:llä oli aika ihanat luonnonvalkoiset haaleilla punaisilla raidoilla varustetut verhot valikoimassaan ja ne voisivat olla jotain sellaista, mitä voisin ajatella. Pitääpä lähteä etsimään sopivia kankaita. Minulle saa myös mielellään vinkata, jos tiedät hyviä kangasvaihtoehtoja tähän taloon!

Mukavaa loppuviikkoa!



Niina







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla