Siirry pääsisältöön

Esittelyvuorossa saunaosasto



Minua pyydettiin jokin aika sitten esittelemään talon ns. uudempaa puolta, eli siipeä, jossa sijaitsee arkieteinen, saunaosasto, pannuhuone ja kodinhoitohuone. Täältä on kulku myös terassille. Tällä kertaa näytän millainen saunaosastomme on.

Tämä tila on rakennettu 1800-luvulla. Vasemmassa päässä olevaan autotalliin isäntä keksi rakennuttaa suuren saunan ja suihkutilan sekä pukuhuoneen. Vanhasta saunasta ja pesuhuoneesta tehtiin tilava kodinhoitohuone. Remontti ajoittuu vuoteen 2009-2010.

 
Pukuhuoneeseen valmistui aivan hiljattain isäni toimesta kauniit penkit, jotka on höylätty puistomme vanhasta ja paksusta kuusesta, jonka kaadossa minäkin olin pari kesää sitten mukana. Muistan sen aina. Pelkäsin ihan hirveästi, että puu kaatuu isännän tai talon päälle. Näin komeat penkit niistä kuitenkin tuli. Käsittelyä vailla vielä ovat.
 
Kaksi suihkua on aika ehdoton juttu, kun porukkaa on saunomassa enemmän kerralla. Myös tilava suihkutila on silloin mukava.
 
Puukiuas on Harvia Legend 300. Aivan mielettömän hyvät löylyt se antaa. Lämmitykseen menee aikaa 1-2 tuntia. Vähän lämmittäjästä riippuen. Löylyä riittää vielä kohtalaisen pitkään tulien hiipumisenkin jälkeen. Tunnenpa itseni jo oikein saunomisen asiantuntijaksi, kun tällaisia kerron. Oikeasti en ole kovin innokas saunoja, eikä meillä saunaa lämmitetäkään kuin kerran viikossa. Syy siihen taitaa olla se, että viikkoon mahtuu sen verran vähän iltoja, jolloin olisimme kaikki samaan aikaan kotona. Toisaalta harvemmin saunoessa siitä nauttii ehkä enemmän.
 
Saunaan mahtuu kerrallaan 15 henkeä. Tilaa on siis hyvin tälle meidän perheelle. Mukava on pitää aina välillä myös saunailtoja isommallekin porukalle.
 
Ikkunoita on kahdella seinällä, jolloin päivällä saunoessa luonnonvaloa tulee tilaan hyvin. Tarvittaessa sälekaihtimet voi kääntää kiinni, jos haluaa hämärämmän tunnelman.
 
 
 
Asu-ja elä tapahtuma tuli ja meni. Kokemus oli kaikkinensa erittäin positiivinen. Oli mukava huomata, kuinka hyvin porukkaa oli liikkeellä. Siihen vaikutti varmasti osaltaan myös aivan mahtavan kaunis ja lämmin syyssää, mikä tällekin päivälle osui. Meidän kohteessamme kävi ennätysmäärä vieraita. Vieraskirjassa jo pelkästään oli peräti 661 nimeä. Suuret kiitokset teille kaikille kävijöille ja myös opiskelijoille, jotka jaksoivat hienosti ottaa vieraita vastaan koko pitkän päivän. Oli mukava nähdä niin paljon tällaisesta vanhasta tilasta kiinnostunutta porukkaa. Eikä päivän päätteeksi olisi millään uskonut, että täällä olisi käynyt juuri ketään. Niin siistinä pysyi talo. Voimme siis lämpimästi suositella tapahtumaan osallistumista muillekin.
 
 
 


Kommentit

  1. Todella hyvältä näyttää tuo teidän saunasasto! Ihanan tilavaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä tilaa kannattaa jättää myös näihin tiloihin, jos siihen on vain mahdollisuus :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla