Siirry pääsisältöön

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä


(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916)

Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä.

Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paikassa ja saman kokoisena kuin v.1756 Kurikan tarkassa talokartassakin on nähtävissä. Isonjaon asiakirjojen mukaan tilan koko on ollut 1800-luvun alussakin vielä huimat 1748ha. Maat ovat olleet metsiä ja peltomaita, mutta myös rantaa.

Tilalla on ollut monenlaista toimintaa. Muunmuassa tervanpolttoa on harjoitettu, josta on löytynyt aivan lähivuosina myös todistusaineistoa tästä aivan talon nurkalta. Tietenkin maanviljelyä harrastettiin, sekä kalkki- ja kivilouhimot Sikavuori ja Käräjävuori kuuluivat myös toimialaan. Lisäksi tilan isännät ovat toimineet useiden sukupolvien ajan kirkonisäntinä eli kirkkoväärteinä. Tila on säilynyt aina tähän päivään asti samalla suvulla, joka sekin on jo aika hieno saavutus. Mieheni on siis tilan 18:s isäntä samaa sukua, kun lähdetään laskemaan ensimmäisestä tiedossa olevasta isännästä, Antti Kurikasta alkaen.

Tässä kuva arkeologisesta löydöksestä, minkä isäntä löysi kaivaessaan maakaapelia ihan tässä pihapiirissä. Geologit kävivät toteamassa sen olevan  lasittunutta pihkaa  tervanpolttohaudasta. Tämä löydös tukee perimätietoa siitä, että Markus Wähä-Kurikka vaurastui tervalla 1600-luvulla. Pihkaan on kiinnittynyt hauskasti myös pieni kotilo, joka muistuttaa siitä, että nykyinen Kurikan kaupunki on ollut vain joitain tuhansia vuosia sitten osittain veden alla. Ettei vain olisi tervahaudasta ollut Markuksen kartanon tulipalokin lähtöisin, koska se sijaitsi tosiaan aivan talon nurkalla.
 
 
Vaikka itse olen muuttanut tänne Kurikkaan Etelä-Suomesta, enkä ole siis millään muotoa pohjalainen tai aikaisemmin ollut edes tietoinenkaan tämän alueen elintavoista ja historiasta yleensäkään, niin täällä asuessani tästä kaikesta on tullut minulle jotenkin niin kovin tärkeää. Haluan tietää asioista, mitä tämä talo kantaa mukanaan. Ja olen kovin kiinnostunut niistä ihmisistä, jotka täällä ovat eläneet. Ja tietenkin, miksikäs en olisi. Ovathan he sentään myös poikamme sukulaisia ja juuret ovat meille jokaiselle tärkeät. Tämän tilan tutkiminen ja ylläpitäminen on myös erittäin viihdyttävää ja koska mieheni on niin ihanan innostunut kaivamaan tietoa ja tekemään myös sukututkimusta kaiken muun ohella, niin hänen kanssaan saa ajan kyllä kulumaan ihan huomaamatta näitä asioita pohtiessa. Eli tästä on tullut meidän yhteinen harrastuksemmekin.
 
 
On hienoa, että tilasta on niin paljon dokumenttia säilytettynä. Harvalla on mahdollisuus päästä selvittämään historiaa niin pitkälle, kuin mihin on tämän tilan kanssa päästy. Ja siitä syystä, myös monenlaisia hauskojakin tarinoita on kerrottavana vielä vaikka kuinka paljon. Esimerkkinä aikaisempi kirjoitukseni  täällä Markus Kurikasta jalkapuussa.
 
 
 

 
 

 
 

Kommentit

  1. On tosi hienoa, että olette niin kiinnostuneita tilan historiasta ja siihen liittyvistä tarinoista! Ja hienoa on sekin, että myös miehesi on kiinnostunut. Usein on niin (esim. täällä) että jos on asunut tilalla koko ikänsä, ei enää näe mielenkiintoisia asioita ympärillään tai jaksa kiinnostua historiasta samalla tavalla kuin ulkopuolinen.

    Ja minkälainen aarreaitta teillä onkaan siellä tutkittavana (olen tainnut sanoa tämän ennenkin)! Itse olen niin kiinnostunut historiasta, että olen ihan pelkän mielenkiinnon takia aikoinaan suorittanut arkeologian opintoja avoimessa yliopistossa ja hyllyt ovat täynnä historiaan ja antiikkiin liittyviä kirjoja :). ja sukuakin olen tutkinut aika pitkälle.

    Omat sukujuureni ovat muuten isäni puolelta siellä Etelä-Pohjanmaalla Alavudella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On totta, että sitä usein turtuu ympäristölleen helposti, kun elää samassa paikassa pidemmän aikaa ja ulkopuolisen on helppo nähdä asiat eritavalla.

      Pohjalainen talonpoikaiskulttuuri on aina ihastuttanut minua ja olen tosi iloinen, että saan nyt elää sellaisessa ympäristössä missä sitä on ihan oikeasti vielä jäljellä.

      Ja oikein arkeologiaakin olet opiskellut. Siinä on myös eräs mielenkiintoinen alue. Täällä Pohjanmaallahan on kovasti tehty esihistoriallisia löydöksiä ja jotain tosiaan on löytynyt tästä tilaltakin.

      Poista
  2. Tämä oli tosi mielenkiintoista. Kartanonne muistuttaa ulkonäöltään ja kooltaan niin paljon meille tuttua kartanoa, tai ainakin sen nykyistä muotoa. Teillä on tosin ikkunat tiiviimmässä, ja lisäksi ovat nuo pienet yläikkunat (joiden pesemisen voin vain kuvitella). Onkohan se sitten se ero hämäläisen ja pohjalaisen talon välillä? Siihen aikaanhan oli vielä sitä ikkunaveroa. Tilan kokokin oli meidänkin sukutilalla suuri, mutta muutaman hopearahan tähden verokarhu vei suurimmat jo pari vuosisataa sitten. Maan arvo oli silloin toista. Ja sitten viime vuosisadalla oli niitä viherpiipertäjiä, joiden vuoksi menetettiin lisähehtaareita "luonnonsuojeluun", eli metsien pilaamiseen, niin että kaikki suojellut kohteet, kuten pähkinäpensaat katosivat.

    Minä puhun tilasta jo melkeinpä minunkin sukutilana, huomaan :) Mutta on niin hienoa tuntea kuuluvansa johonkin pitkään ketjuun. Minun omaltanikin puolelta löytyisi samanlainen rälssitalo, mutta asiat olivat vielä melkein sata vuotta sitten erilailla. Kun isoisoäitini meni uusiin naimisiin ensimmäisen miehen kuoltua, suku ei halunnut olla enää tekemisissä hänen tai edes hänen ensimmäisen miehen lapsien, eli minun isoisäni kanssa. Mutta tuossa aivan meidän lähellä se iso talo on, ja ajan usein sen ohi. Asumme edelleen näissä samoissa ympyröissä. Ne vetävät puoleensa.

    Haluaisitko laittaa talostanne pohjapiirustuksen? Sellainen olisi kivaa nähdä. Onko teillä monta salia? Ilmeisesti taloanne ei kuitenkaan olla jaettu koskaan, vaikka maita onkin mennyt eri tavoin? Meille tutussa talossa (heh, päätin jo heti blogin alussa, etten kirjoittaisi talosta mitään, mutta jospa tämän kerran, kommentissa, kun olen jo nyt paljastanut enemmän kuin koskaan piti) tehtiin kahden veljeksen kesken surkea talonjako. Siihen aikaan sekin oli ihan tavanomaista... Toinen veljeksistä sai päädystä toisen suurista saleista ja parit kammarit, ja vei ne tien toiselle puolelle. Sen talon omistaa nyt sukuun kuulumaton, mutta olen sielläkin käynyt. Kyllä näistä riittäisi niin kamalasti tarinoita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tämä aihe on niin kovin kiinnostava ja tulen varmasti palaamaan tähän vielä moneen kertaan. Tuossa seuraavassa Ollin kommentissa tulikin vastaus talon jakoon liittyvään kysymykseesi. On mahdollista, että laitan jossain vaiheessa pohjapiirustuksenkin.

      Useimmissa pohjalaistaloissa näyttäisi tosiaan olevan myös nuo pikkuikkunat. Ovi-ja ikkunaveroa tosiaan perittiin 1700-luvun puoliväliltä aina 1800-luvun alkuun asti. Mutta esimerkiksi sotaväessä palvelleilta ei veroa otettu ollenkaan. Varmasti tämä vero vaikutti osaltaan sen ajan arkkitehtuuriin ja olen myös kuullut, että ikkunoita laudoitettiin pienemmän veron toivossa. Mutta kaikenkaikkiaan verotushan oli aika summittaista, joten arvelen, että kun on ollut hyvät välit verottajaan, niin on saattanut jo sillä säästää monta rahaa.

      Poista
  3. Elise. Minulla on vahva epäilys, että Veljekset Samuel ja Jaakko Wähä-Kurikka ovat jakaneet Wähä-Kurikan kartanon kahtia niin kuin tuohon aikaan oli tapana. Esi-isäni Samuli otti 1812 talosta suurimman osan ja siirsi sen vanhan alkuperäisen kantatalon tulipalosta jääneille perustuksille ja kellarin päälle ja nimesi talon Rinta-Kurikaksi vaikka papereissa sekin kulki Wähä-Kurikkana. Saman suvun taloista kuitenkin kyse.Talon hirsissä on siirron jäljiltä roomalaiset hirsinumeroinnit. Talo on perimätiedonkin mukaan siirretty sadan metrin päästä nykyiselle paikalleen. Toinen pääty 5 klasinen on tuossa ihan naapurissa. Samuel on saanut isomman osan talosta, koska toiselle veljelle jäi vielä kaksikerroksinen syytinkitalokin, joka on nytemmin purettu.
    Täytyy kuitenkin todeta, että tämä on vielä tutkimuksen alla, mutta hyvin todennäköisesti asia näyttää näin olevan.

    Myös naapurin isäntä tietää, että paikalla on perimätiedon mukaan ollut aikoinaan hurjan kokoinen kartano. Ja hänenkin talonsa olisi valmistunut tuskin sattumalta juuri tuona aikana vanhoista hirsistä. Noita satoja vuosia vanhoja hirsiä oli vieläkin iso määrä siirrosta jäljellä ja korvasin niillä muutamia huonoksimenneitä alimpia hirsiä.

    Tästä meidän kantatalon paikalta on ollut 500 metrin matkalla Kurikan suvun jälkeläisten rakentamat 4 valtavaa kartanoa. 2 asutaan ja 2 niistä on myynnissä ja odottavat pelastajaansa. Molempiin saa museoviraston rahoitusta. Siirto ei ole mahdollinen koska ovat suojelukohteita.


    Olli

    VastaaPoista
  4. Todella mielenkiintoista lukea näitä kertomuksia. Jatka samaan malliin :), ja aurinkoista sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla :) Näitä juttuja on myös erittäin mielenkiintoista tehdä. Tulee hankittua tietoakin eri lailla kirjoitellessa näitä.

      Aurinkoista sunnuntaita myös sinulle! Päivä on ollutkin aivan ihana :)

      Poista
  5. Hei,
    Oletko koskaan kuullut, mitä on tapahtunut aikoinaan miehesi suvussa?
    Nimim. Sukunimeä vaihtaneet nykyiset sukulaiset

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Minäkin olen äärimmäisen kiinnostunut jos on jotain erikoista juttua tiedossa. Niin hurjaa kuin kurjaakin. Kaikkeen olen törmännyt tutkiessani aina Hyvistä asioista naapurin könttäämiseen kirveellä 1600-luvulla. Joutui korvaamaan omaisille pari lehmää ja lammasta.
      :D t: Isäntä Olli

      Poista
  6. Hei nykyiset sukulaiset. Olemme Niinan kanssa aidosti ja todella kiinnostuneita kuulemaan tiedossanne olevasta tapahtumasta josta me emme mitä ilmeisimmin tiedä mitään, eikä ole elossa ketään keltä kysyä. Voisimme vaikka kutsua teidät kylään kertomaan tapahtumasta :) Ottakaa rohkeasti yhteyttä vaikka yllä olevan Niinan sähköpostin kautta.

    VastaaPoista
  7. Hei taas,
    Kiitos blogistanne! Olen tätä odottanutkin jo kauan. Lupaan ottaa yhteyttä, kunhan vaan muilta kiireiltäni ehdin! Sillä välin mukavaa Joulun odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Vieläkin odotellaan kiinnostuneina yhteyden ottoasi ;)

      Poista
    2. Moi! Vieläkin odotellaan kiinnostuneina yhteyden ottoasi ;)

      Poista
  8. Hienoa! Jäämme jännityksellä odottamaan yhteyden ottoanne :)
    Olli K

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…

Kahvila Rengin Tupa ja eläinpiha avaa ovensa teille!

Mä olen niin ollut innoissani viime päivät, kun olen suunnitellut tulevaa ja saanut hääräillä tuossa meidän aittakahvilassa. Olen sisustanut, korjannut, maalannut hyllyä ja vaikka mitä muuta. Tuo on paikka, mihin saan purkaa mun yltiöromanttista ja tyttömäistä puoltani. Asioita, joita en meidän kodin puolelle toisi, mutta mikä sopii täydellisesti 1700-luvun aittaan ja sen hirsiseiniin.

Tulevana lauantaina 11.2 pidämme popup-kahvilaa Rengin Tuvassa ja sinne on siis kaikki tervetulleita klo.12-15! Ohjelmassa on myös talutusratsastusta ja keppihevosrataa ym. Eli lapset autoon ja suunta tänne meille. Myös hyviä tarjouksia ratsastustunneista ja kesän leireistä on luvassa tuolloin. Ja jos ei viikonloppuna pääse, niin viimeistään ensi kesänä kannattaa tulla poikkeamaan. Aiomme pitää nimittäin kesäkahvilaa tulevana kesänä. Ja siinä samalla kun herkuttelette maistuvilla kotileivonnaisilla, niin pääsette tutustumaan meidän hurmaaviin eläimiimme myös. Kesällä meillä asukasluku vain lisääntyy. V…