Kartano keltainen

Voi tätä syysväsymystä. Tai mitä lieneekin. Tekisi mieli vain nukkua ja nukkua. Ja silloin kun harvoin on siihen tilaisuus, ei olo ole päiväunien jälkeen yhtään sen pirteämpi. Ulkona oli kaunis päivä tänään, tosin kovin tuulinen myös. Otin kuitenkin kameran mukaan ulkoilemaan kanssamme ja sain räpsittyä vähän kuvia leikin lomassa. Etupihallamme on monta pihlajaa, jotka tänä vuonna ovat olleet hurjan marjaisia. Kauniita ne ovat vieläkin, vaikka lehdet rupeavat jo putoilemaan maahan. Pidän kovasti pihapiirimme runsaasta puulajitarjonnasta. Sieltä löytyy koivuja, vuorimäntyjä, kuusia, lehmus, pihlajia, hopeapajuja, tuomia ja varmaan vielä joitain muitakin lajeja, mitä en tähän hätään muista mainita. Puut ja kasvit ovat alkaneet kiinnostaa ihan erilailla kuin joskus nuorempana. Pidin kyllä kovasti jo lapsena metsäretkistämme isäni kanssa. Hän mielellään kertoi meille eri kasvien ja puiden nimiä, sekä opetti tunnistamaan lintuja äänien ja ulkonäön peruste...

Hämärtyneet syysillat saavat kaivamaan taas kynttilät esiin ja sytyttämään ne iltaisin. Ne saavat kummasti rauhoittumaan vilkkaan päivän päätteeksi. Pitkästä aikaa olen ruvennut katsomaan iltaisin myös telkkaria. En nyt tiedä onko se niin hyvä harrastus, mutta tämän ansiosta olen malttanut istua edes hetken paikallani ennen nukkumaan käymistä. Nyt on selvästikin tullut se hetki, kun on ihan pakko vähän hidastaa tahtia. Ohjelmaa on viikon jokaiselle päivälle tullut haalittua sen verran, ettei enempään pystyisi. Raskaus pistää väkisinkin rauhoittumaan ja pakottaa välillä kesken touhujenkin istumaan alas. Suoraan sanottuna minua hieman ärsyttää se. Tiedän kuitenkin, että on viisainta kuunnella omaa kehoa, jolloin sekä vauva että minä voimme paremmin. Minulle tämä raskaus on jo kolmas, mutta silti niin kovin erilainen kaikkine tuntemuksineen. Yritän kovasti oppia nauttimaan tästä odotuksesta, vaikka tiedän että olen enemmän sitä tyyppiä, joka vetäisi sen mieluusti läpi pikakela...