Siirry pääsisältöön

Syysillan pohdintoja




Hämärtyneet syysillat saavat kaivamaan taas kynttilät esiin ja sytyttämään ne iltaisin. Ne saavat kummasti rauhoittumaan vilkkaan päivän päätteeksi. Pitkästä aikaa olen ruvennut katsomaan iltaisin myös telkkaria. En nyt tiedä onko se niin hyvä harrastus, mutta tämän ansiosta olen malttanut istua edes hetken paikallani ennen nukkumaan käymistä. Nyt on selvästikin tullut se hetki, kun on ihan pakko vähän hidastaa tahtia. Ohjelmaa on viikon jokaiselle päivälle tullut haalittua sen verran, ettei enempään pystyisi. Raskaus pistää väkisinkin rauhoittumaan ja pakottaa välillä kesken touhujenkin istumaan alas. Suoraan sanottuna minua hieman ärsyttää se. Tiedän kuitenkin, että on viisainta kuunnella omaa kehoa, jolloin sekä vauva että minä voimme paremmin. Minulle tämä raskaus on jo kolmas, mutta silti niin kovin erilainen kaikkine tuntemuksineen. Yritän kovasti oppia nauttimaan tästä odotuksesta, vaikka tiedän että olen enemmän sitä tyyppiä, joka vetäisi sen mieluusti läpi pikakelauksella ja olisi valmis jo ottamaan vauvan vastaan pikimmiten. Odottaminen on varmaan kuitenkin vain hyväksi minulle. Ehdinpähän valmistautumaan paremmin uuteen arkeen, jonka vauva tuo mukanaan.


Olen saanut vuoden aikana tutustua moniin uusiin ihaniin ihmisiin, jonka ansiosta koen entistä enemmän kuuluvani tänne. Ihminen tarvitsee ihmisiä ympärilleen. Niin se vain on. Olen miettinyt, että minun on ollut mielestäni hirveän helppoa kotiutua Kurikkaan. En ole kohdannut juuri ennakkoluuloa ulkopaikkakuntalaisia kohtaan. En ainakaan itseäni. Luulen, että siihen vaikuttaa erittäin pitkälti oma asenne. Ihmisille pitää antaa aikaa tutustua. Enhän minä itsekään syöksy suinpäin uuden tuttavuuden luokse, vaan tarkastelen tilannetta mielelläni ensin hieman etäämmältä. Ystävyyssuhteet kehittyvät usein muutenkin hitaasti, oltiin sitten ihan missä päin maailmaa tahansa. Minusta nämä asiat on hyvä pitää mielessä muuttaessa uudelle paikkakunnalle. Viihtyminen on siis paljolti itsestäkin kiinni.


Äitini on kunnostanut vanhaa päästävedettävää sänkyä pikku L:lle. Se on pian valmis ja hieno siitä tuleekin. Kävimme tänään valitsemassa maalin sänkyä varten. Saa nähdä, millainen sirkus nukkumaan laitosta tulee, kun tähän mennessä se on ollut niin kovin helppoa pinnasängyssä. Peitto päälle ja hyvää yötä! Nyt sitten tilanne tulee olemaan eri, kun pikku L pääsee halutessaan nousemaan pois sängystään.

Että tällaisia mietteitä tällä kertaa. Mukavaa tulevaa viikonloppua teille kaikille ihanille lukijoille!


 
 
Terveisin, Niina :)
 
 
 


Kommentit

  1. Pysähtyminen on aina "tekevälle"väkistä hankalaa...Mutta joskus tekee hyvää olla aloillaan.Onnea paljon tulevasta perheenjäsenestä!

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Näinhän se on. Kiitos onnitteluista ja mukavaa syksynjatkoa sinulle!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla. Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja pari…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…