Syysillan pohdintoja




Hämärtyneet syysillat saavat kaivamaan taas kynttilät esiin ja sytyttämään ne iltaisin. Ne saavat kummasti rauhoittumaan vilkkaan päivän päätteeksi. Pitkästä aikaa olen ruvennut katsomaan iltaisin myös telkkaria. En nyt tiedä onko se niin hyvä harrastus, mutta tämän ansiosta olen malttanut istua edes hetken paikallani ennen nukkumaan käymistä. Nyt on selvästikin tullut se hetki, kun on ihan pakko vähän hidastaa tahtia. Ohjelmaa on viikon jokaiselle päivälle tullut haalittua sen verran, ettei enempään pystyisi. Raskaus pistää väkisinkin rauhoittumaan ja pakottaa välillä kesken touhujenkin istumaan alas. Suoraan sanottuna minua hieman ärsyttää se. Tiedän kuitenkin, että on viisainta kuunnella omaa kehoa, jolloin sekä vauva että minä voimme paremmin. Minulle tämä raskaus on jo kolmas, mutta silti niin kovin erilainen kaikkine tuntemuksineen. Yritän kovasti oppia nauttimaan tästä odotuksesta, vaikka tiedän että olen enemmän sitä tyyppiä, joka vetäisi sen mieluusti läpi pikakelauksella ja olisi valmis jo ottamaan vauvan vastaan pikimmiten. Odottaminen on varmaan kuitenkin vain hyväksi minulle. Ehdinpähän valmistautumaan paremmin uuteen arkeen, jonka vauva tuo mukanaan.


Olen saanut vuoden aikana tutustua moniin uusiin ihaniin ihmisiin, jonka ansiosta koen entistä enemmän kuuluvani tänne. Ihminen tarvitsee ihmisiä ympärilleen. Niin se vain on. Olen miettinyt, että minun on ollut mielestäni hirveän helppoa kotiutua Kurikkaan. En ole kohdannut juuri ennakkoluuloa ulkopaikkakuntalaisia kohtaan. En ainakaan itseäni. Luulen, että siihen vaikuttaa erittäin pitkälti oma asenne. Ihmisille pitää antaa aikaa tutustua. Enhän minä itsekään syöksy suinpäin uuden tuttavuuden luokse, vaan tarkastelen tilannetta mielelläni ensin hieman etäämmältä. Ystävyyssuhteet kehittyvät usein muutenkin hitaasti, oltiin sitten ihan missä päin maailmaa tahansa. Minusta nämä asiat on hyvä pitää mielessä muuttaessa uudelle paikkakunnalle. Viihtyminen on siis paljolti itsestäkin kiinni.


Äitini on kunnostanut vanhaa päästävedettävää sänkyä pikku L:lle. Se on pian valmis ja hieno siitä tuleekin. Kävimme tänään valitsemassa maalin sänkyä varten. Saa nähdä, millainen sirkus nukkumaan laitosta tulee, kun tähän mennessä se on ollut niin kovin helppoa pinnasängyssä. Peitto päälle ja hyvää yötä! Nyt sitten tilanne tulee olemaan eri, kun pikku L pääsee halutessaan nousemaan pois sängystään.

Että tällaisia mietteitä tällä kertaa. Mukavaa tulevaa viikonloppua teille kaikille ihanille lukijoille!


 
 
Terveisin, Niina :)
 
 
 


Kommentit

  1. Pysähtyminen on aina "tekevälle"väkistä hankalaa...Mutta joskus tekee hyvää olla aloillaan.Onnea paljon tulevasta perheenjäsenestä!

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Näinhän se on. Kiitos onnitteluista ja mukavaa syksynjatkoa sinulle!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit