Siirry pääsisältöön

Puiden lomassa



Voi tätä syysväsymystä. Tai mitä lieneekin. Tekisi mieli vain nukkua ja nukkua. Ja silloin kun harvoin on siihen tilaisuus, ei olo ole päiväunien jälkeen yhtään sen pirteämpi. Ulkona oli kaunis päivä tänään, tosin kovin tuulinen myös. Otin kuitenkin kameran mukaan ulkoilemaan kanssamme ja sain räpsittyä vähän kuvia leikin lomassa. Etupihallamme on monta pihlajaa, jotka tänä vuonna ovat olleet hurjan marjaisia. Kauniita ne ovat vieläkin, vaikka lehdet rupeavat jo putoilemaan maahan. Pidän kovasti pihapiirimme runsaasta puulajitarjonnasta. Sieltä löytyy koivuja, vuorimäntyjä, kuusia, lehmus, pihlajia, hopeapajuja, tuomia ja varmaan vielä joitain muitakin lajeja, mitä en tähän hätään muista mainita. Puut ja kasvit ovat alkaneet kiinnostaa ihan erilailla kuin joskus nuorempana. Pidin kyllä kovasti jo lapsena metsäretkistämme isäni kanssa. Hän mielellään kertoi meille eri kasvien ja puiden nimiä, sekä opetti tunnistamaan lintuja äänien ja ulkonäön perusteella. Minulle taisi olla silloin kuitenkin tärkeämpää se yhteinen aika isän kanssa, eikä opit oikein meinanneet mennä perille. Nyt näin aikuisena olen sitten yrittänyt opetella asioita uudelleen. Mutta juuri nämä lapsuuden metsäretket ovat kuitenkin opettaneet minua jo silloin arvostamaan ympärillämme olevaa luontoa ja löytämään sieltä paljon kauniita asioita. Nyt kun tarkemmin mietin, niin olen tainnut viettää aika suuren osan elämästäni luonnossa. Hevosharrastus on vienyt minut sinne aina uudestaan ja uudestaan. Olen saanut elää elämäni maaseudulla, jolloin luonto on ollut kokoajan lähellä muutenkin. Täälläkin asuessani pidän siitä erityisesti, että voin milloin tahansa viedä lapset koivukujaa pitkin seikkailemaan maastopoluille, joko jalkaisin tai sitten ponin kyydissä.

 
 
 
 
 
Kiviterassilla ruusut kukkivat jo ties monennettako kertaa tänä vuonna. Kellertävä ruusu on äitienpäiväruusu, jonka istutimme alkukesästä ulos ruukkuun.

Olen löytänyt vasta näin aikuisena kirjoittamisharrastuksen. Ja nyt en tarkoita varsinaisesti tätä blogin pitoa, vaan ihan tarinoiden kirjoittamista. En ymmärrä, miksi vasta nyt löysin tämän loistavan tavan. Olen kai aiemmin pitänyt sitä jotenkin tylsänä juttuna. Nyt huomaan, että siitä on paitsi hyötyä monella tavoin, niin se on myös erittäin hauskaa. On kiva löytää itsestä uusia puolia. Nämä uneliaat syysillat ovatkin mitä parhainta aikaa kirjoittelulle.


 
 
Niina
 
 
 
 
 
 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…

Kahvila Rengin Tupa ja eläinpiha avaa ovensa teille!

Mä olen niin ollut innoissani viime päivät, kun olen suunnitellut tulevaa ja saanut hääräillä tuossa meidän aittakahvilassa. Olen sisustanut, korjannut, maalannut hyllyä ja vaikka mitä muuta. Tuo on paikka, mihin saan purkaa mun yltiöromanttista ja tyttömäistä puoltani. Asioita, joita en meidän kodin puolelle toisi, mutta mikä sopii täydellisesti 1700-luvun aittaan ja sen hirsiseiniin.

Tulevana lauantaina 11.2 pidämme popup-kahvilaa Rengin Tuvassa ja sinne on siis kaikki tervetulleita klo.12-15! Ohjelmassa on myös talutusratsastusta ja keppihevosrataa ym. Eli lapset autoon ja suunta tänne meille. Myös hyviä tarjouksia ratsastustunneista ja kesän leireistä on luvassa tuolloin. Ja jos ei viikonloppuna pääse, niin viimeistään ensi kesänä kannattaa tulla poikkeamaan. Aiomme pitää nimittäin kesäkahvilaa tulevana kesänä. Ja siinä samalla kun herkuttelette maistuvilla kotileivonnaisilla, niin pääsette tutustumaan meidän hurmaaviin eläimiimme myös. Kesällä meillä asukasluku vain lisääntyy. V…