Voi tätä syysväsymystä. Tai mitä lieneekin. Tekisi mieli vain nukkua ja nukkua. Ja silloin kun harvoin on siihen tilaisuus, ei olo ole päiväunien jälkeen yhtään sen pirteämpi. Ulkona oli kaunis päivä tänään, tosin kovin tuulinen myös. Otin kuitenkin kameran mukaan ulkoilemaan kanssamme ja sain räpsittyä vähän kuvia leikin lomassa. Etupihallamme on monta pihlajaa, jotka tänä vuonna ovat olleet hurjan marjaisia. Kauniita ne ovat vieläkin, vaikka lehdet rupeavat jo putoilemaan maahan. Pidän kovasti pihapiirimme runsaasta puulajitarjonnasta. Sieltä löytyy koivuja, vuorimäntyjä, kuusia, lehmus, pihlajia, hopeapajuja, tuomia ja varmaan vielä joitain muitakin lajeja, mitä en tähän hätään muista mainita. Puut ja kasvit ovat alkaneet kiinnostaa ihan erilailla kuin joskus nuorempana. Pidin kyllä kovasti jo lapsena metsäretkistämme isäni kanssa. Hän mielellään kertoi meille eri kasvien ja puiden nimiä, sekä opetti tunnistamaan lintuja äänien ja ulkonäön perusteella. Minulle taisi olla silloin kuitenkin tärkeämpää se yhteinen aika isän kanssa, eikä opit oikein meinanneet mennä perille. Nyt näin aikuisena olen sitten yrittänyt opetella asioita uudelleen. Mutta juuri nämä lapsuuden metsäretket ovat kuitenkin opettaneet minua jo silloin arvostamaan ympärillämme olevaa luontoa ja löytämään sieltä paljon kauniita asioita. Nyt kun tarkemmin mietin, niin olen tainnut viettää aika suuren osan elämästäni luonnossa. Hevosharrastus on vienyt minut sinne aina uudestaan ja uudestaan. Olen saanut elää elämäni maaseudulla, jolloin luonto on ollut kokoajan lähellä muutenkin. Täälläkin asuessani pidän siitä erityisesti, että voin milloin tahansa viedä lapset koivukujaa pitkin seikkailemaan maastopoluille, joko jalkaisin tai sitten ponin kyydissä.
Kiviterassilla ruusut kukkivat jo ties monennettako kertaa tänä vuonna. Kellertävä ruusu on äitienpäiväruusu, jonka istutimme alkukesästä ulos ruukkuun.
Olen löytänyt vasta näin aikuisena kirjoittamisharrastuksen. Ja nyt en tarkoita varsinaisesti tätä blogin pitoa, vaan ihan tarinoiden kirjoittamista. En ymmärrä, miksi vasta nyt löysin tämän loistavan tavan. Olen kai aiemmin pitänyt sitä jotenkin tylsänä juttuna. Nyt huomaan, että siitä on paitsi hyötyä monella tavoin, niin se on myös erittäin hauskaa. On kiva löytää itsestä uusia puolia. Nämä uneliaat syysillat ovatkin mitä parhainta aikaa kirjoittelulle.
Niina
Kommentit
Lähetä kommentti