Siirry pääsisältöön

Puiden lomassa



Voi tätä syysväsymystä. Tai mitä lieneekin. Tekisi mieli vain nukkua ja nukkua. Ja silloin kun harvoin on siihen tilaisuus, ei olo ole päiväunien jälkeen yhtään sen pirteämpi. Ulkona oli kaunis päivä tänään, tosin kovin tuulinen myös. Otin kuitenkin kameran mukaan ulkoilemaan kanssamme ja sain räpsittyä vähän kuvia leikin lomassa. Etupihallamme on monta pihlajaa, jotka tänä vuonna ovat olleet hurjan marjaisia. Kauniita ne ovat vieläkin, vaikka lehdet rupeavat jo putoilemaan maahan. Pidän kovasti pihapiirimme runsaasta puulajitarjonnasta. Sieltä löytyy koivuja, vuorimäntyjä, kuusia, lehmus, pihlajia, hopeapajuja, tuomia ja varmaan vielä joitain muitakin lajeja, mitä en tähän hätään muista mainita. Puut ja kasvit ovat alkaneet kiinnostaa ihan erilailla kuin joskus nuorempana. Pidin kyllä kovasti jo lapsena metsäretkistämme isäni kanssa. Hän mielellään kertoi meille eri kasvien ja puiden nimiä, sekä opetti tunnistamaan lintuja äänien ja ulkonäön perusteella. Minulle taisi olla silloin kuitenkin tärkeämpää se yhteinen aika isän kanssa, eikä opit oikein meinanneet mennä perille. Nyt näin aikuisena olen sitten yrittänyt opetella asioita uudelleen. Mutta juuri nämä lapsuuden metsäretket ovat kuitenkin opettaneet minua jo silloin arvostamaan ympärillämme olevaa luontoa ja löytämään sieltä paljon kauniita asioita. Nyt kun tarkemmin mietin, niin olen tainnut viettää aika suuren osan elämästäni luonnossa. Hevosharrastus on vienyt minut sinne aina uudestaan ja uudestaan. Olen saanut elää elämäni maaseudulla, jolloin luonto on ollut kokoajan lähellä muutenkin. Täälläkin asuessani pidän siitä erityisesti, että voin milloin tahansa viedä lapset koivukujaa pitkin seikkailemaan maastopoluille, joko jalkaisin tai sitten ponin kyydissä.

 
 
 
 
 
Kiviterassilla ruusut kukkivat jo ties monennettako kertaa tänä vuonna. Kellertävä ruusu on äitienpäiväruusu, jonka istutimme alkukesästä ulos ruukkuun.

Olen löytänyt vasta näin aikuisena kirjoittamisharrastuksen. Ja nyt en tarkoita varsinaisesti tätä blogin pitoa, vaan ihan tarinoiden kirjoittamista. En ymmärrä, miksi vasta nyt löysin tämän loistavan tavan. Olen kai aiemmin pitänyt sitä jotenkin tylsänä juttuna. Nyt huomaan, että siitä on paitsi hyötyä monella tavoin, niin se on myös erittäin hauskaa. On kiva löytää itsestä uusia puolia. Nämä uneliaat syysillat ovatkin mitä parhainta aikaa kirjoittelulle.


 
 
Niina
 
 
 
 
 
 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vinkkejä kirppismyyntiin

Hei vaan ja mukavaa maaliskuun loppua!

Näin kevään korvilla moni tekee pientä inventaariota kotona ja ehkä päättää hankkia myyntipöydän kirppikseltä. Se on varsin järkevä tapa päästä eroon ylimääräisistä tavaroista. Itsekin sitä täällä harrastan ja niinpä päätin listata muutamia vinkkejä omiin kokemuksiini perustuen.

Mitkä tavarat myyvät kirpparilla?

- Erilaiset astiat. Laatumerkkiset, mutta myös kauniit yksittäiset "halpiskupit, lautaset ja kipot"
- Lasten haalarit ja kausivaatteet. Kannattaa muistaa oikea ajoitus. Eli esim. nyt viimeistään välikausipuvut, kurahaalarit ja saappaat myyntiin.
- Lasten merkkivaatteet esim. Me&i, Nosh ym. Mutta näiden hinnat eivät saa olla liian korkeita, tai jäävät myymättä. Usein näkee ylihinnoiteltuina.
- Pienet koriste-esineet. Design, mutta myös halvat tavarat, kunhan pyyntikin on tarpeeksi pieni.
- Lelut
- Matot pestyinä
- Sisustuskrääsä, kuten puulaatikot menee hetkessä.
- Urheiluvarusteet. Etenkin lasten monot, luistimet, sisäpelik…

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta.

Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne?

Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat olivat säily…

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…