Kartano keltainen

Oletteko koskaan kirjanneet päivänne tapahtumia paperille? Minä päätin kokeilla. Myönnettäkööt, että kirjoitin listan nyt ihan ulkomuistista vasta myöhään illalla, joten voi olla etten ihan kaikkea muistanut merkitä. Tästä saa kuitenkin jonkinlaisen käsityksen. Tiistai oli ihan normaali, ehkä sellainen keskivertoraskas päivä. Ei siis pahimmasta päästä ollenkaan. Aamu alkoi vähän väärällä jalalla, mutta tämä ei ollut kenestäkään johtuvaa. Isäntä heittikin, että taisin nukkua vähän liikaa. Tämä nukkumisasia on kehittynyt meillä aika ajoin ihan ongelmaksi asti. Olemme molemmat univelkaisia kokoajan ja jos yhtenä yön saa nukutuksi poikkeuksellisesti pidempään kuin viisi tuntia, niin sehän saa näköjään olon vain entistäkin väsyneemmäksi. Viimeyönä unta taisi riittää jopa kahdeksan tuntia ja vain pari kertaa jouduin nousemaan lasten takia. Silti olo oli kaikkea muuta kuin pirteä. Kuitenkin puoleen päivään mennessä rupesi jo vähän helpottamaan. Iltapäivällä tallilla kiukku o...

Loppusyksy ja kovat tuulet ovat saaneet lehdet varisemaan puista. Puutarha on aivan monien eri puulajien lehtien peitossa. Juuri nyt ei vain oikein olisi aikaa haravoimiseen. Päivät on niin minuutilleen täyttyneet eri töistä ja pelkkä ajatuskin suurien piha-alueiden siivoamisesta tuntuu kohtuuttomalta urakalta. Olisi niin kiva laittaa pihaa ihan rauhassa vihellellen, mutta nyt on niin kiire, ettei kerkiä juuri sellaista edes ajatella. Joskus mietin, että kuinka paljon yksi ihminen pystyy tekemään työtä vuorokaudessa? Koska tulee seinä vastaan? Itse huomaan olevani vaarallisilla vesillä, kun unohtelen toistuvasti mihin olin juuri menossa, enkä pysty rauhoittumaan edes silloin kun siihen on mahdollisuus. Tarkkana pitää olla ja itseään kuunnella, ettei vaan pala loppuun. Yrityksen perustaminen on aina työläs projekti ja alkuun pitää tehdä hurjasti töitä ennen kuin saa homman hyvin alkuun. Minulla on siitä hyvä tilanne, että olen tehnyt tätä työtä jo kauan. Edellinen työnantaja antoi hyv...

Koululaisten syyslomaviikko alkoi leppoisasti minullakin melkein vapaapäivällä. Tällä tarkoitan sitä, ettei tallilla ollut asiakkaita tänään. Meillä on nykyään melkoisen vilkasta tallipihalla ja täytyy kyllä myöntää, että pidän. En ole lainkaan rauhaa rakastava persoona, vaan ennemminkin toiminnan nainen. Miksi minusta tuntuu edelleen oudolta kutsua itseäni naiseksi? Vaikka olen jo kolmen lapsen äiti ja kai nyt tässä vaiheessa jo viimeistään pitäisi kokea olevansa nainen. Mutta pidän itseäni tyttönä, joka odottaa innolla uutta päivää ja sen tuomia haasteita. Juoksen edelleen joka paikkaan. En malta kävellä. On kivaa kiihdyttää vauhti nollasta sataan päästäkseen mahdollisimman nopeasti määränpäähän. Aikuiset kävelevät ja lapset juoksevat. Meillä on huomenna päiväleiri. Lapsia tulee sopiva kuuden hengen porukka. Tallihommia ja ratsastusta on luvassa, sekä poniagilityä. Päivästä tulee ihan varmasti hauska. On myös kiva tutustua uusiin lapsiin, joita leirille on tulossa. Olen yllätty...

Sormuksen löydön jälkeen arki painaa päälle normaaliin tapaan. Sormuksesta ei tällä erää ole mitään uutta kerrottavaa, mutta jos jotain uutta ilmenee, niin kerron toki. Nyt ihan muihin aiheisiin. Blogini on ollut mukava harrastukseni. Olen yrittänyt pitää tunnelman positiivisena, mutta silti todellisena. Kiitos teille lukijat, kun olette jaksaneet kiinnostua kirjoitteluistani. Kommentoikaa vaan rohkeasti täällä tai facebookin puolella. On mukava saada palautetta. Elämä potkii välillä päähän meitä kaikkia, mutta väliin mahtuu onneksi monia hyviäkin juttuja. Kaiken kaikkiaan aaltoliikettä se tuntuu tekevän. Joskus tulee suurempia ja korkeampia aaltoja ja taas toisinaan loivempia ja pienempiä. Joskus harvoin on tyyntä. Tähän on vain sopeuduttava ja lähdettävä lipuen mukaan, vaikka välillä vähän pelottaisikin. Pian on vuosi nuorimman tyttäremme syntymästä. Aika on mennyt nopeasti, vaikka alku oli aika piinaavaa aikaa. Viime joulun vietimme sekä sairaalassa että kotona. Eri...