Siirry pääsisältöön

Käsityöintoa ja vähän vuodatustakin



Sormuksen löydön jälkeen arki painaa päälle normaaliin tapaan. Sormuksesta ei tällä erää ole mitään uutta kerrottavaa, mutta jos jotain uutta ilmenee, niin kerron toki.

Nyt ihan muihin aiheisiin. Blogini on ollut mukava harrastukseni. Olen yrittänyt pitää tunnelman positiivisena, mutta silti todellisena. Kiitos teille lukijat, kun olette jaksaneet kiinnostua kirjoitteluistani. Kommentoikaa vaan rohkeasti täällä tai facebookin puolella. On mukava saada palautetta.

Elämä potkii välillä päähän meitä kaikkia, mutta väliin mahtuu onneksi monia hyviäkin juttuja. Kaiken kaikkiaan aaltoliikettä se tuntuu tekevän. Joskus tulee suurempia ja korkeampia aaltoja ja taas toisinaan loivempia ja pienempiä. Joskus harvoin on tyyntä. Tähän on vain sopeuduttava ja lähdettävä lipuen mukaan, vaikka välillä vähän pelottaisikin.

Pian on vuosi nuorimman tyttäremme syntymästä. Aika on mennyt nopeasti, vaikka alku oli aika piinaavaa aikaa. Viime joulun vietimme sekä sairaalassa että kotona. Erittäin sekavat on muistikuvat etenkin aatosta. Kaikki meni onneksi parhaalla mahdollisella tavalla ja saamme nauttia iloisen ja reippaan tyttäremme ihanasta seurasta. Nyt odotan joulua tuplasti innokkaammin. Vaikka sitä varjostaa taas muut asiat. Joskus olen niin vihainen ihmiselle. Miksi olemme niin itsekkäitä? Ja etenkin me aikuiset. Missä kohtaa muutumme typeriksi? Onko se se kohta, kun koemme olevamme heikoilla ja tietämättömiä? Ainut toivomme on ottaa opiksi elämästä. Elämä opettaa meitä, mutta liian usein turhan myöhään ymmärrämme ottaa oppia vastaan tai olemme sokeita huomaamaan ympärillämme tapahtuvia asioita tuijottaessamme omaan napaan. Joskus katsellessani esimerkiksi hevosten käyttäytymistä tajuan, miten lopulta yksinkertaista kaikki heillä on. Ongelmat selvitetään heti loppuun asti, eikä kenellekään jää paha mieli. En muuta toivoisi, kuin että jokainen meistä viisaista ihmisistä vaikeassakin tilanteessa muistaisi yrittää olla avarakatseinen. Niin yritän minäkin. Ei se ole aina helppoa. Itseasiassa se on todella vaikeaa. Mutta koskaan ei voi yrittää liikaa. Kun katsoo elämää vähän kauempaa, niin näkee sen aivan eritavalla. Omat itsekkäät asiat näyttävät hyvin mitättömiltä. Tärkeintä on pitää huoli läheisistämme ja etenkin lapsistamme, joka tosin usein vaatii ohittamaan itsekkyytemme. Mutta se on sen arvoista.

Tallilla tapahtuu kaikkea kivaa kokoajan. Ihana nähdä iloisia ihmisiä. Tämä työ on varmasti sieltä antoisimmasta päästä ja antaa kivasti positiivista energiaa, vaikka päivät ovatkin pitkiä. Tuntuu, että pää on täynnä uusia ideoita talliyrityksen suhteen. Saa nähdä mihin vielä tässä päädytään.

Läppärini sanoi tsip! Ainut kone, johon kameran muistikortti käy. Myös lukuisat kuvat ovat vaarassa kadota, jos konetta ei saada jollain tavalla käyntiin vielä. No, ei voi mitään. Tämä vaikuttaa tietenkin siihen, ettei minulla ole tänne laittaa juuri mitään kuvia. Kännykkäkuvia vain. Mutta eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu.

Olen iltaisin tehnyt ompelutöitä. Tilda-kirjat ovat olleet innoittajina. Mukavaa omaa aikaa, kun lapset ovat jo nukkumassa. Monenlaisia ompeluksia on tullut tehtyä ja kaikenlaisia suunnitelmia on jo jouluakin ajatellen.

Muskaripeiton olen tehnyt viimeksi ja huomenna saadaan kokeilla sitä ensikertaa.
Tilda-kirjat ovat ihania. Niitä on todella mukava vain katsellakin. Kauniit värit ja helpot ohjeet saavat helposti siirtymään ompeluhuoneen puolelle ja siellä aika hurahtaakin äkkiä.
 
Mukavaa tulevaa torstaita kaikille!



Niina

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla. Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja pari…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…