Ja niin se kesä meni ihan huomaamatta ohi. Blogiakaan en kertaakaan huomannut päivitellä. Se vaan aina jäi ja jäi. Nyt kun kesähulinat on takana, niin ehtii taas hieman harrastaa omiakin juttuja.
Kesäkuun alku meni valmistautuessa leireihin. Laittelimme paikkoja kuntoon aitassa. Vähän lattioita maalailtiin ja järjesteltiin huoneisiin tarpeeksi nukkumapaikkoja. Leiriviikot olivatkin yhtä hulinaa, kuten aina. Lapset viihtyivät oikein hyvin ja saivat aimo annoksen lisää hyviä hevosmiestaitoja, joilla on hyvä jatkaa harrastusta. Monelle leiri oli aivan uusi kokemus ja se jäi varmasti mieleen hyvänä muistona. Ensi kesänä sitten uusiksi!
Heti leiriviikkojen jälkeen meillä oli taas perinteinen sukuviikonloppu. Kolmisen kymmentä sukulaista vietti viikonlopun seurassamme ja kyllähän me viihdyttiin. Tärkeitä ovat nämä tapaamiset, koska hirveen vähän sitä ehtii kyläillä muuten toistensa luona.
Olen myös yhtä kokemusta rikkaampi kun sain olla mukana Kurikan kulttuuritoimen järjestämissä kansallispukukuvauksissa Kurikan museolla kesäkuussa. Ensi kertaa elämässäni pukeuduin oikeaan kansallispukuun. Tällä kertaa se oli Jurvan kaunis puku, jota sain lainata kuvauksissa. Kansallispuvut ovat kiinnostaneet minua aina. Olenkin jo aiemmin kirjoittanut blogiin meiltä löytyvästä Kuortaneen kuoropuvusta. Juttuun pääset täältä. Monesti olen harmitellut mielessäni, kun pukuja ei enää nykyään tahdo nähdä käytössä. Ennen oli aivan tyypillistä pukeutua kansallispukuun erinäisissä juhlissa. Muistan vielä omassa lapsuudessanikin nähneeni niitä esimerkiksi häissä juhlavierailla.
Syksylle on järjestynyt myös jos vaikka mitä ohjelmaa ihan normaalin työnteon lisäksi. Tästä syystä muun muassa ullakonsiivousprojekti on nyt täydessä vauhdissa. Kivaa kun saadaan sekin lopulta siistiksi. Ehkä sieltä löytyy taas vahingossa jotain aarteitakin.
Ihanaa alkusyksyä teille!
Niina
Kommentit
Lähetä kommentti