Siirry pääsisältöön

Kesä oli viileä, mutta muistot lämpimät


Ja niin se kesä meni ihan huomaamatta ohi. Blogiakaan en kertaakaan huomannut päivitellä. Se vaan aina jäi ja jäi. Nyt kun kesähulinat on takana, niin ehtii taas hieman harrastaa omiakin juttuja.

Kesäkuun alku meni valmistautuessa leireihin. Laittelimme paikkoja kuntoon aitassa. Vähän lattioita maalailtiin ja järjesteltiin huoneisiin tarpeeksi nukkumapaikkoja. Leiriviikot olivatkin yhtä hulinaa, kuten aina. Lapset viihtyivät oikein hyvin ja saivat aimo annoksen lisää hyviä hevosmiestaitoja, joilla on hyvä jatkaa harrastusta. Monelle leiri oli aivan uusi kokemus ja se jäi varmasti mieleen hyvänä muistona.  Ensi kesänä sitten uusiksi!
Heti leiriviikkojen jälkeen meillä oli taas perinteinen sukuviikonloppu. Kolmisen kymmentä sukulaista vietti viikonlopun seurassamme ja kyllähän me viihdyttiin. Tärkeitä ovat nämä tapaamiset, koska hirveen vähän sitä ehtii kyläillä muuten toistensa luona.


Olen myös yhtä kokemusta rikkaampi kun sain olla mukana Kurikan kulttuuritoimen järjestämissä kansallispukukuvauksissa Kurikan museolla kesäkuussa. Ensi kertaa elämässäni pukeuduin oikeaan kansallispukuun. Tällä kertaa se oli Jurvan kaunis puku, jota sain lainata kuvauksissa. Kansallispuvut ovat kiinnostaneet minua aina. Olenkin jo aiemmin kirjoittanut blogiin meiltä löytyvästä Kuortaneen kuoropuvusta. Juttuun pääset täältä. Monesti olen harmitellut mielessäni, kun pukuja ei enää nykyään tahdo nähdä käytössä. Ennen oli aivan tyypillistä pukeutua kansallispukuun erinäisissä juhlissa. Muistan vielä omassa lapsuudessanikin nähneeni niitä esimerkiksi häissä juhlavierailla.


Syksylle on järjestynyt myös jos vaikka mitä ohjelmaa ihan normaalin työnteon lisäksi. Tästä syystä muun muassa ullakonsiivousprojekti on nyt täydessä vauhdissa. Kivaa kun saadaan sekin lopulta siistiksi. Ehkä sieltä löytyy taas vahingossa jotain aarteitakin.


 


Ihanaa alkusyksyä teille!


Niina
 
 
 
 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla. Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja pari…