Siirry pääsisältöön

Kesä oli viileä, mutta muistot lämpimät


Ja niin se kesä meni ihan huomaamatta ohi. Blogiakaan en kertaakaan huomannut päivitellä. Se vaan aina jäi ja jäi. Nyt kun kesähulinat on takana, niin ehtii taas hieman harrastaa omiakin juttuja.

Kesäkuun alku meni valmistautuessa leireihin. Laittelimme paikkoja kuntoon aitassa. Vähän lattioita maalailtiin ja järjesteltiin huoneisiin tarpeeksi nukkumapaikkoja. Leiriviikot olivatkin yhtä hulinaa, kuten aina. Lapset viihtyivät oikein hyvin ja saivat aimo annoksen lisää hyviä hevosmiestaitoja, joilla on hyvä jatkaa harrastusta. Monelle leiri oli aivan uusi kokemus ja se jäi varmasti mieleen hyvänä muistona.  Ensi kesänä sitten uusiksi!
Heti leiriviikkojen jälkeen meillä oli taas perinteinen sukuviikonloppu. Kolmisen kymmentä sukulaista vietti viikonlopun seurassamme ja kyllähän me viihdyttiin. Tärkeitä ovat nämä tapaamiset, koska hirveen vähän sitä ehtii kyläillä muuten toistensa luona.


Olen myös yhtä kokemusta rikkaampi kun sain olla mukana Kurikan kulttuuritoimen järjestämissä kansallispukukuvauksissa Kurikan museolla kesäkuussa. Ensi kertaa elämässäni pukeuduin oikeaan kansallispukuun. Tällä kertaa se oli Jurvan kaunis puku, jota sain lainata kuvauksissa. Kansallispuvut ovat kiinnostaneet minua aina. Olenkin jo aiemmin kirjoittanut blogiin meiltä löytyvästä Kuortaneen kuoropuvusta. Juttuun pääset täältä. Monesti olen harmitellut mielessäni, kun pukuja ei enää nykyään tahdo nähdä käytössä. Ennen oli aivan tyypillistä pukeutua kansallispukuun erinäisissä juhlissa. Muistan vielä omassa lapsuudessanikin nähneeni niitä esimerkiksi häissä juhlavierailla.


Syksylle on järjestynyt myös jos vaikka mitä ohjelmaa ihan normaalin työnteon lisäksi. Tästä syystä muun muassa ullakonsiivousprojekti on nyt täydessä vauhdissa. Kivaa kun saadaan sekin lopulta siistiksi. Ehkä sieltä löytyy taas vahingossa jotain aarteitakin.


 


Ihanaa alkusyksyä teille!


Niina
 
 
 
 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vinkkejä kirppismyyntiin

Hei vaan ja mukavaa maaliskuun loppua!

Näin kevään korvilla moni tekee pientä inventaariota kotona ja ehkä päättää hankkia myyntipöydän kirppikseltä. Se on varsin järkevä tapa päästä eroon ylimääräisistä tavaroista. Itsekin sitä täällä harrastan ja niinpä päätin listata muutamia vinkkejä omiin kokemuksiini perustuen.

Mitkä tavarat myyvät kirpparilla?

- Erilaiset astiat. Laatumerkkiset, mutta myös kauniit yksittäiset "halpiskupit, lautaset ja kipot"
- Lasten haalarit ja kausivaatteet. Kannattaa muistaa oikea ajoitus. Eli esim. nyt viimeistään välikausipuvut, kurahaalarit ja saappaat myyntiin.
- Lasten merkkivaatteet esim. Me&i, Nosh ym. Mutta näiden hinnat eivät saa olla liian korkeita, tai jäävät myymättä. Usein näkee ylihinnoiteltuina.
- Pienet koriste-esineet. Design, mutta myös halvat tavarat, kunhan pyyntikin on tarpeeksi pieni.
- Lelut
- Matot pestyinä
- Sisustuskrääsä, kuten puulaatikot menee hetkessä.
- Urheiluvarusteet. Etenkin lasten monot, luistimet, sisäpelik…

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta.

Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne?

Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat olivat säily…

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…