Kartano keltainen

Tuleva viikonloppu on aikamoisen täynnä ohjelmaa. Hieman jo hirvittää, miten selviän siitä hengissä. Toisaalta odotan sitä myös kovasti. Lauantaina meillä vietetään pikkuneidin 2-vuotissynttäreitä ja sunnuntaina olisi sitten tallin pikkujoulut, jossa mm.popup-kahvila avaa jälleen ovensa ja tietenkin monenlaista hevosekasta sekä tontukasta toimintaa luvassa. Perjantai menee totisesti leipoessa ja siivotessa jälkiä. Olen kätevä leipomaan, mutta myös hirveän hyvä sotkemaan samalla kaikki paikat. Keittiö on kuin räjähdyksen jäljiltä vähän päästä. Toki muutenkin se tuppaa olemaan sitä, mutta nyt etenkin, kun minut on laskettu irti jauhopusseineni. Synttäreille tulee vain lähipiiri, joten leivon kakun ja jotain pientä sen lisäksi. Kahvilassa on sitten tarjolla vähän laajempi kavalkadi erilaisia herkkuja. Toivotaan, että väki löytää meille sunnuntaina ja jos vähän luntakin satelisi, niin olisi aika kiva juttu. Tämä on minulle niin mieluista hommaa. Mielelläni järjestän tällaisia tapahtumia ...

Hyrrr! Kyllä on kylmä. Minä en meinaa tarjeta ollenkaan, vaikka pakkanen on vasta -10 asteen tienoilla. Kylmä pohjoistuuli saa sen tuntumaan ihan hyytävältä. Reippaasti ollaan kuitenkin ratsasteltu ja ulkohommia tehty. Tätä pimeää, kylmää ja synkkää vuodenaikaa en todellakaan rakasta. Ja kohtalotovereitakin on, sen tiedän. Minä en edes yritä esittää pirteää, vaan ryven tuskissani oikein mielellään. Koska tiedän, että tämä tunne kestää vain sen aikaa enää, kun saan hukuttautua joulun laittoon. Siihen loppuu kurjuus! Mutta jotain on kuitenkin pitänyt tehdä jo nyt. Rakas ystäväni oli menneenä viikonloppuna kylässä ja meillä oli niin mukavaa taas. Juteltiin, juotiin teetä ja syötiin liikaa pikkuleipiä. Innostuin siinä hetkessä unohtamaan kaamosmasennukseni ja huomaamatta innovatiivisuuteni nosti rajusti päätään. Muistin, että olin jättänyt yhden projektin kesken syksyllä ja päätin tarttua siihen heti, koska lamppu syttyi ja sain hyvän idiksen. Ostin syksyllä eräältä pihakirppikseltä van...

Tänään olen pitänyt vähän siivouspäivää ja onnistuin raivaamaan ruokasalin siistiksi, vaikka vanavedessä seurasi pieni tytöntyllerö, joka teki kaikkensa, ettei urakastani olisi tullut mitään. Välillä piti päästä syliin ja toisinaan oli kiva repiä viikattuja vaatepinoja lattialle sitä mukaa kun selkäni käänsin. Yksi huone riitti siis tämän päivän urakaksi ja sen jälkeen olikin kiva päästä hetkeksi oman lauluharrastuksen pariin. Kirjailtu pöytäliina on arvokas muisto. Sen on tehnyt isännän isotäti aikanaan. Liina on hyvässä kunnossa ja säästeliäästi pidetty. Minä en ole halunnut sitä turhaan edes silittää, jottei kangas pääse rispaantumaan. Liinalla on tapana oieta itsestään, kun se on saanut aikansa levätä pöydällä. Sopii erittäin hyvin minulle.     Eräällä kirppiskierroksella mukaani tarttui vanha laskukone. Olin sellaisesta haaveillut jo aiemminkin ja nyt sitten päätin sen hankkia Rengin Tupaan koristeeksi. Laskukone on tosin ihan toimiva, mutta en ole vielä tutu...