Siirry pääsisältöön

Kirppislöytö:Vanha laskukone



Tänään olen pitänyt vähän siivouspäivää ja onnistuin raivaamaan ruokasalin siistiksi, vaikka vanavedessä seurasi pieni tytöntyllerö, joka teki kaikkensa, ettei urakastani olisi tullut mitään. Välillä piti päästä syliin ja toisinaan oli kiva repiä viikattuja vaatepinoja lattialle sitä mukaa kun selkäni käänsin. Yksi huone riitti siis tämän päivän urakaksi ja sen jälkeen olikin kiva päästä hetkeksi oman lauluharrastuksen pariin.

Kirjailtu pöytäliina on arvokas muisto. Sen on tehnyt isännän isotäti aikanaan. Liina on hyvässä kunnossa ja säästeliäästi pidetty. Minä en ole halunnut sitä turhaan edes silittää, jottei kangas pääse rispaantumaan. Liinalla on tapana oieta itsestään, kun se on saanut aikansa levätä pöydällä. Sopii erittäin hyvin minulle.
 
 
Eräällä kirppiskierroksella mukaani tarttui vanha laskukone. Olin sellaisesta haaveillut jo aiemminkin ja nyt sitten päätin sen hankkia Rengin Tupaan koristeeksi. Laskukone on tosin ihan toimiva, mutta en ole vielä tutustunut sen toimintaperiaatteeseen tarkemmin. Olisihan se hauskaa naputella koneen avulla laskutoimitukset asiakkaiden ostoista. Nostalgista!
 
 
 
Viikonloppu menee rauhallisissa merkeissä kotona perheen kanssa. Jos saisin vielä siivousinspiraation jatkumaan huomennakin. Hyvää pyhäinpäivää kaikille!
 
 
 
 
Niina
 
 



Kommentit

  1. mielnkiintoinen kapistus terveisiä satakunnasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin onkin. Nyt vain harjoittelemaan sen käyttöä. Terveisiä myös täältä pakkasen keskeltä!

      Poista
  2. amandantuvalta terveisiä :)
    teillä on siellä lämmin ja kutsuva tunnelma :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Teillä on myös ihana tunnelma. Ihailen aina punaista väriä teidän sisustuksessa.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli...

Eteisen vanha talonpoikaiskaappi ja vanhat matkalaukut

Ullakolta löytämäni vanhat matkalaukut päätyivät lopulta arkieteisemme talonpoikaiskaapin päällistä koristamaan. Voi, kun tykkäänkin niistä juuri tuolla. Laukkuja on meillä vielä vaikka kuinka paljon tallessa ja mikä parasta, niin niiden sisältä löytyy vielä kaikenlaisia vanhoja aarteita. Kirjoja, lehtiä, kirjeitä ym.       Pidän kovasti kaapin yksityiskohdista ja kuluneesta pinnasta. Tuo puinen ympyränappi on aivan ihana katseen kiinnittäjä.     Emme ole halunneet maalata kaappia, vaan se saa olla oma kulunut itsensä. Montaa väriä se jo kantaakin mukanaan. Valkoisen maalin alta löytyy vaaleanvihreää väriä, sekä jossain kohtaa pilkistää myös tummanruskeaa.         Niina      

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tila...