Siirry pääsisältöön

Eteisen talonpoikaiset, sekä reissuun lähtöä


Kohta pakkaudutaan autoon kolmen hengen porukalla, eli pojat ja minä. Vähän kyllä jännittää tuo matka, jota onkin lähes 250km. Saas nähdä joudutaanko pysähtelemään moneenkin kertaan. Nyt tuli ensimmäistä kertaa mieleen, että tässä tilanteessa olisi pullolapsen kanssa varmaan hieman helpompaa, jos matkan aikana tulee nälkä. Mutta positiivisella asenteella ja ilman kiirettä varmasti matkasta selvitään. Ja perillä kuitenkin odottaa ne rakkaat, joiden takia kyllä kannattaa ajella.

Eteisen sisustus ja muodonmuutos olisi kutakuinkin valmis. Tila oli kyllä hieman haasteellinen, koska ikkunoita on paljon ja oviakin useampi. Eteinen on ollut aikoinaan talvipuutarha, jossa on multa tuoksunut ja kukkapenkit ovat kiertäneet ikkunoiden viertä. Se on remontoitu samalla, kuin talon muutkin tilat parisen vuotta sitten.

Eteisen sisustuksen tavoitteina oli saada lisää säilytystilaa, naulakoita sekä istumapaikkoja. Saunaosasto sijaitsee tässä siivessä, joten ajatuksena oli, että saunomisen välillä voisi käydä vähän istuskelemassa eteisessä ja katsella ikkunasta puutarhaan.

 
 
 
Nurkkahyllynä toimii vanha kananmunalaatikko. Suuri puulaatikko taas on mitä parhain esimerkiksi vähemmän tarvittavien kenkien säilytykseen. Aitasta löytyi myös tämä armeijanvihreä laatikko. En tiedä missä käytössä se on ollut, mutta nyt siellä säilyy aurinkolasit ja muut pikkutavarat.
 
 
Punainen talonpoikaistuoli sopi mainiosti kaapin viereen ja punainen puuvati löysi paikkansa kaapin päältä puulaatikon vierestä. Näissäkin voi tarvittaessa jotakin säilyttää. Naulakko etsii vielä toistaiseksi paikkaansa. Sen löysin vintiltä ja ajattelin sen sopivan tähän tilaan.

 
 
Saunan sisäänkäynnin edustalla oleva upea peili on kurikkalaisyrityksen nimeltä Enkeliverstas kädenjälkeä. Peili on tehty talon alkuperäisistä ikkunapokista. Meillä on toinen samanlainen pääsisäänkäynnin eteishallissa.
 
 
 
Ja nyt toivotan hyvää viikonloppua kaikille! Me tästä lähdemmekin kohti Keski-Suomea.
Heippa!


Kommentit

  1. Blogisi on ihana ja aion näyttää sitä vanhemmilleni heti tilaisuuden tullen :) He kun ovat ihastuneet talonpoikaisantiikkiin, jota teidän kodissanne näyttää olevan :) Voisitte melkein järjestää maksullisia kierroksia kartanossanne ;)

    VastaaPoista
  2. Olipa ihana talo teillä. Oletteko itse remontoineet? Meillä on uudehko omakotitalo, mutta haaveilen että voisi hankkia toisen asunnon, johon voisi sitten sisustaa vanhoilla huonekaluilla tai miksei myös yhdistää vanhaa desingia myös. Miten teiltäpäin löytää vanhoja huonekaluja ja tavaroita? Täällä (p-pohjanmaa) ei kirppareilla juurikaan ole vanhaa, tai jos on hinnat ovat pilvissä samoin huutokaupoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia. Taloa on itse remontoitu tosiaan. Kyseessähän on mieheni sukutila, jossa hän on jo 18:sta isäntä samaa sukua. Me emme ole tänne joutuneet paljoakaan itse ostamaan vanhoja huonekaluja. Ne ovat olleet täällä jo valmiina. Joitakin on tullut hankittua antiikkiliikkeestä, kuten kurikkalaisesta Faaraon Antiikista. Niin, taitaa olla että vanhasta joutuu maksamaan toisinaan paljonkin, mutta joskus saattaa tulla niitä löytöjä vastaan. Onhan tämä varmaan vähän sellainen harrastus, että pikkuhiljaa kannattaa tehdä hankintoja ja pitää silmät auki löytöjen varalta, niin ei tarvitse katua maksaessaan liian kovia hintoja.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tila...

Kartanon keskiaikainen kellari

Päärakennuksen alla on kellari, jonka Museovirasto on arvioinut olevan jo  1400-luvulta.  Kellari on kuulunut vanhoihin perustuksiin, joiden päälle nykyinen kartano on siirretty 1800-luvun alkupuolella. Se on toiminut alkujaan jääkellarina. Kyrönjoesta kuljetettiin hevosella jäälohkareet kellariin, jossa ne säilyivät hyvin lämpimän vuodenajan, jotta saatiin maito ja ruoka säilymään viileänä. Kellari sijaitsee kartanon oikeassa päädyssä, pari metriä alapuolella maanpinnasta.  Kellarissa on upea tynnyriholvikatto. Katto on uskomattoman hyvässä kunnossa ottaen huomioon, miten vanha se onkaan. Holvikatto oli tyypillinen keskiaikaisissa kellareissa. Holvaamista varten kerättiin pienempiä kiviä kuin muurin rakentamiseen. Hyviä holvikiviä olivat levymäiset kivet, esimerkiksi liuskekivi. Holvi tarvitsee tukevan lähdön joko suoraan seinien päältä, seiniin jätetyistä koloista tai seinien ulokkeista. Holvaamista varten rakennettiin halutun muotoinen lau...

Eteisen vanha talonpoikaiskaappi ja vanhat matkalaukut

Ullakolta löytämäni vanhat matkalaukut päätyivät lopulta arkieteisemme talonpoikaiskaapin päällistä koristamaan. Voi, kun tykkäänkin niistä juuri tuolla. Laukkuja on meillä vielä vaikka kuinka paljon tallessa ja mikä parasta, niin niiden sisältä löytyy vielä kaikenlaisia vanhoja aarteita. Kirjoja, lehtiä, kirjeitä ym.       Pidän kovasti kaapin yksityiskohdista ja kuluneesta pinnasta. Tuo puinen ympyränappi on aivan ihana katseen kiinnittäjä.     Emme ole halunneet maalata kaappia, vaan se saa olla oma kulunut itsensä. Montaa väriä se jo kantaakin mukanaan. Valkoisen maalin alta löytyy vaaleanvihreää väriä, sekä jossain kohtaa pilkistää myös tummanruskeaa.         Niina