Siirry pääsisältöön

Piilopaikkoja puutarhassa



 
 
 
 
Tulikellukat(Geum coccineum)


Juhannus on juhlittu ja hyttysenpistoja raavittu. Vietimme keskikesän juhlaa ystäväperheen kanssa heidän mökillään ja täytyy sanoa, että eipä olisi enää mukavampaa voinut olla. Pienten kanssa reissaaminen oli kivuttomampaa, kuin mitä olin ennalta kuvitellut ja nyt tämän kokemuksen jälkeen uskallamme suunnitella jo seuraavaa reissua koko perheen voimin. Järvimaisemaa olen ikävöinyt täällä asuessani. Pieni veneretki sai minut muistamaan taas, kuinka järvi on ollutkin niin vahvassa osassa elämääni aiemmin. Onhan täällä sentään tuo kaunis Kyrönjoki, joka virtaa melkein meidän ikkunan alla, joten ei tässä mitään hätää ole.

Meidän puutarha, se on Suomen kaunein, jos minulta kysytään. Näen sen tänä kesänä ehkä vielä kauniimpana kuin aiemmin. Ehkä syynä on se, että alan jo muistaa sen kasveja ja osaan odottaa niiden kukintaa. Ja jotenkin sitä on aina vain enemmän alkanut arvostaa pieniä hyviä asioita. En minä tarvitse kuuta taivaalta. Saan elää mukavaa elämää, ehkä jopa parempaa kuin mistä olen koskaan osannut edes uneksia. Minulla on perhe, joka on kasvanut viime vuosina ja joka päivä olen siitä kiitollinen. Olen luopunut jostain, mutta saanut tilalle parempaa. Elämäni valinnat ovat tuoneet minut tähän pisteeseen. Ei mikään ole näin ollen tullut ilmaiseksi. Niinhän se on meidän jokaisen kohdalla. Siksi ei ole syytä kadehtia toista. "Kel onni on, se onnen kätkeköön". Ei pidä paikkaansa. Jos me keskittyisimme enemmän elämän positiiviseen puoleen, se asenne voisi tarttua kanssasisareenkin. Uskon, että tällöin tämä elämä voisi olla himpun verran helpompaa meille jokaiselle. Sorrun liian usein itsekin arvostelemaan muita ja kylvämään negatiivista energiaa ympärilleni. Koen kuitenkin kehittyneeni parempaan suuntaan ja toivon, että pääsen vielä eroon tästä huonosta puolestani. Minusta on tärkeää kehittää itseään koko ajan. Tavoitteena olla parempi ihminen.




Niina
 
 
 


Kommentit

  1. Ihana tunnelma puutarhassa! Ja täysin samaa mieltä tuosta kadehtimisesta, sillä levitetään vain itseen ja muihin huonoa energiaa eikä se johda mihinkään positiiviseen. Opettelemalla iloitsemaan toisten puolesta saa itselleenkin paljon enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesä saisi jatkua ikuisesti ja minä voisin muuttaa puutarhaan kokonaan. Olet oikeassa. Me suomalaiset voisimme ottaa mallia etelän ihmisistä ja heidän iloisuudestaan. Liekö aurinko ja sen puute syynä synkkään mielenlaatuun 😀

      Poista
  2. Ihania puutarhakuvia, kunnon maalaismaisemaan sopivaa niittyä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiruhdan usein kuvailemaan puutarhaan ennen, kuin isäntä käynnistää ruohonleikkurin. Minusta se on kauneimmillaan juuri luonnontilassa.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla. Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja pari…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…