Piilopaikkoja puutarhassa

 

 

 

 

Tulikellukat(Geum coccineum)

Juhannus on juhlittu ja hyttysenpistoja raavittu. Vietimme keskikesän juhlaa ystäväperheen kanssa heidän mökillään ja täytyy sanoa, että eipä olisi enää mukavampaa voinut olla. Pienten kanssa reissaaminen oli kivuttomampaa, kuin mitä olin ennalta kuvitellut ja nyt tämän kokemuksen jälkeen uskallamme suunnitella jo seuraavaa reissua koko perheen voimin. Järvimaisemaa olen ikävöinyt täällä asuessani. Pieni veneretki sai minut muistamaan taas, kuinka järvi on ollutkin niin vahvassa osassa elämääni aiemmin. Onhan täällä sentään tuo kaunis Kyrönjoki, joka virtaa melkein meidän ikkunan alla, joten ei tässä mitään hätää ole.

Meidän puutarha, se on Suomen kaunein, jos minulta kysytään. Näen sen tänä kesänä ehkä vielä kauniimpana kuin aiemmin. Ehkä syynä on se, että alan jo muistaa sen kasveja ja osaan odottaa niiden kukintaa. Ja jotenkin sitä on aina vain enemmän alkanut arvostaa pieniä hyviä asioita. En minä tarvitse kuuta taivaalta. Saan elää mukavaa elämää, ehkä jopa parempaa kuin mistä olen koskaan osannut edes uneksia. Minulla on perhe, joka on kasvanut viime vuosina ja joka päivä olen siitä kiitollinen. Olen luopunut jostain, mutta saanut tilalle parempaa. Elämäni valinnat ovat tuoneet minut tähän pisteeseen. Ei mikään ole näin ollen tullut ilmaiseksi. Niinhän se on meidän jokaisen kohdalla. Siksi ei ole syytä kadehtia toista. "Kel onni on, se onnen kätkeköön". Ei pidä paikkaansa. Jos me keskittyisimme enemmän elämän positiiviseen puoleen, se asenne voisi tarttua kanssasisareenkin. Uskon, että tällöin tämä elämä voisi olla himpun verran helpompaa meille jokaiselle. Sorrun liian usein itsekin arvostelemaan muita ja kylvämään negatiivista energiaa ympärilleni. Koen kuitenkin kehittyneeni parempaan suuntaan ja toivon, että pääsen vielä eroon tästä huonosta puolestani. Minusta on tärkeää kehittää itseään koko ajan. Tavoitteena olla parempi ihminen.

Niina