Siirry pääsisältöön

Poikkeuksellinen aamuhetki

 
 
 Heräsin aamulla jo viideltä, enkä saanut enää nukutuksi. Sen ansiosta sain viettää tunnin ihan itsekseni, ennen pikku L:n heräilyä. Se olikin erittäin harvinainen tilanne ja tuli kyllä toisaalta tarpeeseen. Oma aika tahtoo olla vähän kortilla ja tänä kesänä on talossa ollut muutenkin porukkaa tavallista enemmän, jonka vuoksi ei yksin ole tarvinnut olla. Mutta silti, vaikka välillä onkin kiva olla ihan yksinään, niin en kaipaa sitä juuri koskaan. En osaa tehdä mitään järkevää, enkä oikein osaa nauttiakaan siitä ajasta. Ennemminkin ahdistun yksinäni. Tällä kertaa tuo tunti itselle tuntui kuitenkin mukavalta ja menikin nopeasti lehteä lukiessa.


 Pikku L on lopultakin alkanut nukkua omassa sängyssä ja eri huoneessa. Olemme olleet vähän ihmeissämme nyt, kun makkarissa on taas enemmän tilaa ja sängyssäkin tietenkin, koska siellä ei enää myllerrä "pieni" vauva. Aluksi olo oli hieman ahdistunutkin, kun olin jo niin tottunut kuuntelemaan suloista tuhinaa vieressäni. Viisas päätös kuitenkin, koska nyt saamme kaikki nukuttua paremmin.


Hevosten kanssa hommat sujuu jo rutiinilla. Aamulla on ihana mennä tekemään aamutallia ja kuunnella hevosten rouskuttavan aamuruokiaan. Alkuviikosta ne pääsevätki uudelle laitumelle metsän taakse, jossa on mukavasti tilaa ja syötävää. Toinen heppa oli saanut ikävän pistohaavan jalkaansa alkuviikosta ja jouduimme pyytämään eläinlääkärinkin paikalle, kun haava pääsi tulehtumaan. Antibioottikuuri on onneksi tepsinyt hyvin ja haava alkaa olla jo parantunut.  

 
Puutarhassa kukkii liljat ja kivijalan edustalla olevalla uudella perennapenkillä on ensimmäinen daalia puhjennut kukkaan. Aivan ihana.


 
 
Sitten tämä villiintynyt pelargoniani on alkanut kukkimaan, vaikka se on ollutkin huonolla hoidolla. Sen takkuinen ulkonäkö muistuttaa ehkä hieman minua, koska olen viimeaikojen kiireiden vuoksi ollut itsekin vähän tämän näköinen :D

 
Iloista alkavaa viikkoa kaikille!
 
 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla. Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja pari…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…