Heräsin aamulla jo viideltä, enkä saanut enää nukutuksi. Sen ansiosta sain viettää tunnin ihan itsekseni, ennen pikku L:n heräilyä. Se olikin erittäin harvinainen tilanne ja tuli kyllä toisaalta tarpeeseen. Oma aika tahtoo olla vähän kortilla ja tänä kesänä on talossa ollut muutenkin porukkaa tavallista enemmän, jonka vuoksi ei yksin ole tarvinnut olla. Mutta silti, vaikka välillä onkin kiva olla ihan yksinään, niin en kaipaa sitä juuri koskaan. En osaa tehdä mitään järkevää, enkä oikein osaa nauttiakaan siitä ajasta. Ennemminkin ahdistun yksinäni. Tällä kertaa tuo tunti itselle tuntui kuitenkin mukavalta ja menikin nopeasti lehteä lukiessa.
Pikku L on lopultakin alkanut nukkua omassa sängyssä ja eri huoneessa. Olemme olleet vähän ihmeissämme nyt, kun makkarissa on taas enemmän tilaa ja sängyssäkin tietenkin, koska siellä ei enää myllerrä "pieni" vauva. Aluksi olo oli hieman ahdistunutkin, kun olin jo niin tottunut kuuntelemaan suloista tuhinaa vieressäni. Viisas päätös kuitenkin, koska nyt saamme kaikki nukuttua paremmin.
Hevosten kanssa hommat sujuu jo rutiinilla. Aamulla on ihana mennä tekemään aamutallia ja kuunnella hevosten rouskuttavan aamuruokiaan. Alkuviikosta ne pääsevätki uudelle laitumelle metsän taakse, jossa on mukavasti tilaa ja syötävää. Toinen heppa oli saanut ikävän pistohaavan jalkaansa alkuviikosta ja jouduimme pyytämään eläinlääkärinkin paikalle, kun haava pääsi tulehtumaan. Antibioottikuuri on onneksi tepsinyt hyvin ja haava alkaa olla jo parantunut.
Puutarhassa kukkii liljat ja kivijalan edustalla olevalla uudella perennapenkillä on ensimmäinen daalia puhjennut kukkaan. Aivan ihana.
Sitten tämä villiintynyt pelargoniani on alkanut kukkimaan, vaikka se on ollutkin huonolla hoidolla. Sen takkuinen ulkonäkö muistuttaa ehkä hieman minua, koska olen viimeaikojen kiireiden vuoksi ollut itsekin vähän tämän näköinen :D
Iloista alkavaa viikkoa kaikille!
Kommentit
Lähetä kommentti