Yksi päivä muiden joukossa

 

 

 

Päivä alkoi poniratsastuksella kentällä ja lähimaastoissa ponitytön kanssa. Ilma oli niin ihana, että lähdimme illalla vielä samaiseen metsään kävelylle Pikku L:n kanssa. Tehtiin vähän havaintoja kevään etenemisestä ja löydettiin kaikkea kivaa ja kiinnostavaa.

 

 

 Pikkumies on jo niin reipas kuin vain voi olla. Itse haluaa kävellä ja jaksaakin kulkea jo pitkiä pätkiä vähän hankalammassakin maastossa. Metsä tarjoaa tällaiselle taaperollekin virikkeitä yllin kyllin.

 

Sillan alla solisee vesi kivasti, joten päätinpä kurkata sinne vähän lähemmin. Kaunis paikka.

 

Metsässä olikin ihan oikeita työmiehiä myös. Puu oli jälleen kaatunut tämän parivaljakon toimesta.

 

Rengin tupa on vielä siivoamatta kesäkuntoon ja edusta odottaa kukka-asetelmia.

 

Yksinäinen avain lepää aidalla rengin tuvan oven vieressä. Se ei sovi tähän oveen, eikä muihinkaan olemassa oleviin. Vanhat avaimet ovat kauniita.

 

Satulahuoneen matot ovat tuulettumassa ulkona vanhan tallin kivijalalla. Harmi, että talli purettiin aikoinaan. Se on ollut varmasti hieno rakennus.

 

Talon takana olevassa puutarhassa vihertää nurmikko jo kivasti. Talon pikkuikkunoiden pokat on vielä tältä puolelta maalaamatta. Jospa sen tänä kesänä saisi tehdyksi. Ikkunoiden pesu on jo loppusuoralla tältä erää. Äitini on ahkeroinut niiden kanssa ja ansaitsee kyllä suuren kiitoksen. Itse en olisi moiseen kerennyt ryhtyä tänä keväänä.

 

Museon kevätsiivouksen olen ajatellut tehdä ihan lähipäivinä. Se on yksi niistä keväthommista, joita olen odottanut. Museossa on ihana viettää aikaa vanhoja tavaroita tutkien samalla, kun pyyhkii niistä pölyjä. Harvemmin siellä tulee muuten käytyäkään kuin pikaisesti.

 

 

 

Niina