Siirry pääsisältöön

Kurikan vanhan synnytyssairaalan sänky



Kevät tulee. Hieman haikeaa. Joulu meni minulta vähän ohi ja tuntuu, että olen tulossa useammankin askeleen jäljessä. Kevät silti tulee jo. Tulppaanikimppu kuitenkin piristää mieltä ja saa minut jopa suunnittelemaan siemenien kylvöä. Saa nähdä jääkö se vain suunnitteluasteelle, vai toteutuuko jokin. Ehkä voisin laittaa vain vähän jotain. Ehkä jotain uuttakin.


Olen onnellinen elämään nyt. Kotona on kaikesta huolimatta rauhallista, vaikka vilkas kaksi vuotias pitääkin liikkeessä. Hän on kuitenkin ottanut ennakkopeloistani huolimatta pikkusiskon hyvin vastaan. Mustasukkaisuutta ei ole vielä juurikaan ilmennyt. Minulle jää hyvin aikaa touhuta hänen kanssaan ja se varmaankin on auttanut asiaan. Vauva on puolestaan itse rauhallisuus. Välillä oikein harmittaa, kun hän nukkuu niin paljon. Hän on kuitenkin vielä niin pieni, että tarvitsee paljon unta. Pian tyttö täyttää kolme kuukautta, eikä vielä silloinkaan ole saavutettu laskettua päivää. Välillä tahtoo unohtua tämä tosiasia. Hän tuntuu jo niin isolta, kun vertaa syntymään. Sitä onnen ja rakkauden tunnetta, mitä tunnen tätä pientä lasta kohtaan katsoessani häntä on vaikea kuvailla. Olemme etuoikeutettuja. Tiedän kyllä, että tulee taas sekin päivä, kun ikävöin tätä aikaa. Oikeastaan ikävöin sitä jo nyt. Pelkään, etten muista iloita tarpeeksi näistä hetkistä mitä nyt elämme. Pelkään, että jotain jää huomaamatta. Ehkä jokin pieni hymy tai äännähdys. Haluaisin niin, että lapset pysyisivät pieninä aina. Hieman itsekästä, mutta olkoon.



Tämä meidän kotiympäristö ihmisineen ja hevosineen, vähän myös kissoineenkin on tullut minulle entistäkin tärkeämmäksi. En vaihtaisi sitä mihinkään. Raskas vuodenvaihde näytti sen viimeistään, millainen turvaverkosto meillä on. Ja miten paljon ihania ystäviä.
Meillä on super talliporukka. Ihan eri juttu on harrastaa yhdessä muiden saman henkisten kanssa, kuin yksin. Hevoset vievät edelleen suuren osan ajasta, mutta saan hyvin jaettua työt moneen osaan, jolloin minun ei tarvitse olla pitkään poissa lasten luota. Olen ehtinyt jopa vähän ratsastamaankin välillä.

Joskus aiemmin kerroin, että olemme saaneet käsiimme harvinaisen vanhan sairaalasängyn, jonka äitini kunnosti vauvalle ensisängyksi. Sänky on alun alkaen Kurikan vanhan synnytyssairaalan sänky ja 1900-luvun alkupuolelta. Siinä on siis nukkunut yksi jos toinenkin vauva ja nyt myös meidän pieni tyttömme. Sänky on osoittautunut erittäin käteväksi. Kevyt siirrellä ja juuri sopiva pienelle ihmiselle.  Sänky on sen verran korkea, ettei L:n pienet kädet ylety sinne, jonka vuoksi pikkusisko saa olla rauhassa. Voin tarvittaessa kantaa sängyn huoneesta toiseen sitä mukaa, kun teen kotitöitä. Pyörät jaloissa helpottaisivat toki siirtelyä entisestään, mutta en ole vielä varma olisivatko ne myös haitaksi. Touhukas kaksivuotias varmasti tykkäisi silloin työnnellä sänkyä yhtenään ja siitä voisi koitua ongelmia. Sänky on minusta hirmu kaunis esine ja sopii meidän kotiin hyvin.




 
 
Ostin Huvikummusta sänkyyn reunapehmusteeksi äitiyslaatikkoon tarkoitetun Pupujussikat-pehmusteen. Se oli juuri sopivan kokoinen ja nyt vauvan on mukava nukkua suojaisassa pesässään.
 
En osaa vieläkään mennä ajoissa nukkumaan. Nyt tai ei koskaan se olisi viisasta. En vain voi sille mitään, että illalla iskee aina jokin inspiraatio aloittaa purkamaan tekemättömiä töitä. Ja joka aamu lupaan itselleni, että tänään menen kyllä ennen yhtätoista sänkyyn. Ei siitä mitään tule ja aamulla väsyttää.

Niin se kevät. Saa se tulla. Kunhan ehdin irrottaa vielä viimeisenkin unohtuneen joulutähden ikkunalta pois. Vaikka vastahan minä sen siihen laitoin. Tai ehkä se saa olla siinä vielä hetkisen.



 
Niina
 
 
 
 
 
 


Kommentit

  1. Voi miten ihana sänky :)

    VastaaPoista
  2. Onnea pikkuisen syntymän johdosta! Onkin aikaa kun olen täällä blogissasi piipahtanut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Itseltäkin on jäänyt blogin päivittely tosi vähiin viime aikoina, kun on ollut niin paljon muuta :)

      Poista
  3. Mistähän tommosen löytäis? Me tarvittais pieni siro metallisänky? Eihän tämä ole lähdössä myyntiin :D voisikohan näitä löytyä vielä jostain sairaalojen varastosta vai miten te tämän saitte?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ostimme tämän kurikkalaisesta Perinneverstas Talonpojasta. Emme myy tätä, vaan säästämme lapsenlapsillemme. Välillä esim.Huuto.netissä on ollut vastaavia. Kannattaa seurata sieltä. Sairaaloissa ei varmaan näitä enää ole varastossakaan. Mutta ehkä kannattaa silti kysellä.

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla