Siirry pääsisältöön

Perheloma Yyterissä



Vietimme neljän päivän perhelomaa Porin Yyterissä. Vaikka sääennusteet lupasivat epävakaista keliä ja lämpöasteitakin alle 20, niin päätimme kuitenkin lähteä reissuun. Olimme varanneet mökin aiemmin ja niinpä pakkasimme minibussin täyteen tarvittavaa tavaraa. Mukaan otimme myös teltan. Matkaan lähdimme kahdeksan hengen voimin torstai-iltapäivänä ja parin tunnin ajomatka sujui mukavasti tilavassa autossa. Perillä sitten purimme tavaroita ja pystytimme teltan mökin pihaan. Sen jälkeen lähdimme tutustumaan leirintäalueeseen. Alueen huoltorakennus sisälsi pari keittiötä, ruokailutilan, jossa oli takka, pyykinpesukoneet ja kuivausrummun sekä suihku-ja wc-tilat. Oikein asiallisessa kunnossa olivat kaikki. Lapsille oli parikin leikkipuistoa mökkialueella ja sitten löytyi minigolfrata sekä yhteinen sauna, jonka takana oli lampi, mihin sai pulahtaa uimaan saunomisen välillä. Porukkaa oli melko paljon ja mökit myyty aikalailla loppuun.

Itse hiekkarannallekin kiiruhdimme tietenkin vielä samana iltana. Ja täytyy kyllä sanoa, että näin ensikertalaiselle se oli kyllä todella positiivinen yllätys. En ollut ymmärtänyt, että ranta olisi niin suuri. Ja että meiltä Suomesta löytyisi mitään tällaista. Lapset juoksivat rohkeasti mereen uimaan, vaikka vesi olikin aika viileää.


 
 
 Seuraavana aamuna laitoimme aamiaista mökissä, jonka jälkeen lähdimme hetkeksi Angry Birds-leikkipuistoon, joka sijaitsi kätevästi leirintäalueella. Sieltä sitten suuntasimme minigolffaamaan ihan puiston viereen. Pikku L sai myös oman pienen mailansa. C nukkui tyytyväisenä vaunussaan koko kierroksen ajan. Pelin jälkeen lähdimme syömään Ravintola Laguuniin, joka sijaitsi parin sadan metrin päässä leirintäalueesta, hiekkarannan tuntumassa. Listalta löytyi mm. pitsaa, kebabia, hampurilaisia ja joitakin pihvivaihtoehtoja.
 

 
 
Meillä oli hyvä tuuri. Joka kerta, kun päätimme lähteä rannalle, niin aurinko alkoi paistaa. Minäkin uskaltauduin lopulta uimaan. Vesi oli jo selvästi lämpimämpää, kuin edellisenä päivänä, eikä lapsia olisi saanut millään pois vesileikeistä.
 

 
Rannalla oli hurja liukumäki, jota J halusi päästä kokeilemaan. Ilmeisesti hauskaa oli, sillä useampaan kertaan sieltä alas laskettiin. Vieressä oli myös kolme benjitrampoliinia, joihin oli kaikkien isompien lasten päästävä. Pikku L tyytyi katsomaan vierestä jätsikupin ääreltä, kun isommat sisarukset pomppivat puiden latvojen korkeudella. Kyllä oli hurjannäköistä, mutta jälleen ilmeisen kivaa. 
 

 
 
 
Kävimme yhtenä päivänä myös Kylpylä Yyterissä. Vaikka kylpylä oli aika pieni, löytyi sieltä kuitenkin viihdykettä ihan riittävästi. Altaita oli neljä. Kahluuallas pienimmille ja isompi allas, josta pääsi uimaan myös ulkoaltaalle olivat parhaita. Myös matkaa uiville löytyi oma altaansa sekä pieni poreallaskin oli. Niin ja turkkilainen sauna suomalaisen saunan lisäksi. Se oli etenkin Pikku L:n mielestä jännittävä paikka. Pientä syötävää sai tilata kylpylän puolellekin, joka oli kiva juttu.
 
Leirintäalueen ravintolan aamiaistakin kävin testaamassa yhtenä aamuna. Se oli aika pieni, mutta maha tuli kyllä täyteen.
 
Lasten kanssa reissaaminen on yllättävän mutkatonta, kun vain on tarpeeksi mukavaa tekemistä. Äitini oli myös korvaamattomana apuna. Kun on viiden lapsen kanssa reissussa, joista kaksi on alle kolmivuotiasta, niin useampi vahtiva silmäpari ei ole ollenkaan huono juttu. Rannalla oleminen tuon lauman kanssa, joista vain yksi osaa uida, on aika rankkaakin. On hyvä, että voi vähän jakaa vahtivuoroja. Nukkumaan käyminen ei ollut ihan yksinkertaista. Leirintäalueella hiljaisuus alkoi klo.23, mutta pienemmät lapset on laitettava tietenkin nukkumaan paljon aikaisemmin jo, jolloin välillä kova meteli ulkona aiheutti vähän harmaita hiuksia. Toki, kun leirintäalueelle menee lomailemaan ja vielä  heinäkuisena viikonloppuna, niin kannattaa ottaa vähän rennompi asenne mukaan. Kaiken kaikkiaan alueella oli viihtyisää ja lapset oli otettu hyvin huomioon. Suosittelen siis muillekin lapsiperheille Yyterin leirintäaluetta ja ihan koko Yyteriä. Tänne palaamme vielä uudestaan!
 

 
 
 
 
Niina
 
 
 
 
 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla