Siirry pääsisältöön

Kankaan painantaan hurahtanut



Iltaisin(lue öisin) lepuutan hermojani uppoutumalla omiin juttuihini. Tykkään tehdä käsitöitä ja innostun milloin mistäkin. Yhdessä vaiheessa vääntelin sormenpäät verillä rautalangasta erilaisia juttuja, sitten tuli betonin valutyöt ja nyt hurahdin kankaan painantaan. Se on mukavaa "aivot narikkaan"-hommaa. Yksinkertaiset kuviot ovat minusta silmää miellyttäviä. Olen käyttänyt perunaa ja sipulia keittiöpyyhkeissä ja kaitaliinoissa. Meillä näitä tekeleitä kutsutaan nimellä Niinaliina. Lasten kanssa olemme keksineet useita eri käyttötarkoituksia liinalle ja naurettukin olemme ideoillemme. Käsitöiden teko on terapeuttista ja minulla on usein vaikea malttaa käydä nukkumaan ajoissa, kun erilaisia ideoita pyörii mielessä.

 
 
 
 
 
 

 
 
 
 
Niina
 
 
 
 
 
 
 

Kommentit

  1. Raikkaita värejä ja näihin voisi itsekin hurahtaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kankaan painanta on mukavan helppoa ja nopeaa hommaa. Suosittelen!

      Poista
  2. Raikkaita värejä ja näihin voisi itsekin hurahtaa!

    VastaaPoista
  3. Tulipa kivaa jälkeä!
    Omista kankaanpainotöistä on jo vuosia. Pitäisköhän aloittaa haraastus uudestaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kokeile ihmeessä. Hauskaa puuhaa tämä on. Minun edellinen kertani on ollut varmaan joskus koulun käsityötunneilla ja täytyy myöntää, etten juurikaan innostunut silloin tyynyliinaan painamistani ruususabluunoista. Yllätyin nyt, miten hienoa kuviota saa aikaan esim. punasipulilla.

      Poista
  4. Kauniita! :) Ihanat raikkaat värit ja kuviot.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli...

Eteisen vanha talonpoikaiskaappi ja vanhat matkalaukut

Ullakolta löytämäni vanhat matkalaukut päätyivät lopulta arkieteisemme talonpoikaiskaapin päällistä koristamaan. Voi, kun tykkäänkin niistä juuri tuolla. Laukkuja on meillä vielä vaikka kuinka paljon tallessa ja mikä parasta, niin niiden sisältä löytyy vielä kaikenlaisia vanhoja aarteita. Kirjoja, lehtiä, kirjeitä ym.       Pidän kovasti kaapin yksityiskohdista ja kuluneesta pinnasta. Tuo puinen ympyränappi on aivan ihana katseen kiinnittäjä.     Emme ole halunneet maalata kaappia, vaan se saa olla oma kulunut itsensä. Montaa väriä se jo kantaakin mukanaan. Valkoisen maalin alta löytyy vaaleanvihreää väriä, sekä jossain kohtaa pilkistää myös tummanruskeaa.         Niina      

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tila...