Kartano keltainen

Tiistaina vietettiin kansainvälistä keskoslasten päivää. Tämä päivä meni sairaala-ajan valokuvia katsellessa ja muistellessa vuoden takaisia tapahtumia. Tasan vuosi sitten minut kiidätettiin ambulanssilla kohti Tampereen Taysia. Tuleva yö oli elämäni pelottavin ja tunteet menivät todellista vuoristorataa. Milloin olin täynnä huolta vauvasta ja milloin vihainen koko raskaudesta. Hetken päästä olin varma, että haluan kotiin ja perun kaiken. Olen niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jälkeenpäin ajateltuna ajatukseni olivat aivan hulluja ja typeriä. Mutta syy siihen oli varmasti se, kun kaikki tapahtui niin äkkiä. Aamulla olin ihan normaalisti viemässä hevosia ulos ja jakamassa niille heiniä. Neuvolakäynnistä olimme sopineet ja ajattelin, että voisin siivota tallin vielä ennen sitä. Onneksi en sentään tehnyt niin. Neuvolasta ohjattiin suoraan keskussairaalaan ja siellä tilanne oli jo sen verran kriittinen, että matka jatkui kiireesti Tampereelle. Ja minä olin kaikesta aivan shokissa. Min...

"En ole kuin muut. Olen erilainen." Poikani kertoi näin pitkän keskustelumme päätteeksi. Tiedän miltä hänestä tuntuu, kun tuntee olonsa erilaiseksi ja ulkopuoliseksi. Ehkä ulkopuolisuutta kokee jokainen joskus, mutta lapselle se on ahdistava tunne. Muistan oman kouluaikani ja murheeni. Olen tuntenut itseni aina jotenkin erilaiseksi. Sitä ei varmaan kukaan päällepäin huomannut, koska parhaani mukaan yritin sekoittua massaan. Tunsin kuitenkin, että ajattelin monista asioista erilailla, kuin muut ikäiseni ja koin olevani monesti ikäistäni vanhempi. Joskus toivoin, että olisin osannut olla lapsi pidempään. Välillä oli erittäin vaikeaa sopeutua eri porukoihin ja usein tunsin oloni yksinäiseksi. Jotenkin sitä vain toivoisi ettei omien lasten tarvitsisi käydä samoja huolia lävitse. Ei toki kaiken tarvitsekaan mennä kuin vetta vaan. Toisinaan itsetunnon on hyvä saadakin pikku kolauksia, jotta ymmärtää mistä tässä elämässä on kyse. Balanssin on kuitenkin säilyttävä. Negatiivisten ko...

Olen erittäin iloinen, että sain tietokoneen vielä toimimaan, eikä näin ollen kaikki kuvakansiot tuhoutuneet. Pääsin tänään kuvailemaan pitkästä aikaa ihan kameralla. On tullut viimeaikoina otettua kuvia vain kännykällä, kun en ole voinut kamerasta siirtää mitään koneelle. Keli oli vähän turhan hämärä, mutta räpsin kuitenkin joitain kuvia ratsastustunnilta. Meillä on useita ponikokoisia ratsastajia, joten toinen poni on ollut tarpeellinen. Minusta on myös kiva, että poneilla on toisensa. Hevoset ovat niin paljon isompia, että samassa laumassa pikkuinen poni joutuu kokoajan pinnistelemään ollakseen uskottava. Tallielämä on kasvattavaa. Täällä tutustutaan uusiin ihmisiin. Tallipuuhia tehdään porukalla. Täällä ei katsota ikää, sukupuolta, ulkonäköä, taustoja. Hevoset eivät tuomitse eivätkä mielistele. Ne ovat juuri sitä sinulle, kuin mitä sinä olet niille. Kun uskot itseesi ja luotat taitoihisi, niin hevonen nostaa jalkansa ylös, kun haluat puhdistaa kavion. Itsetuntosi kasvaa,...