Siirry pääsisältöön

Kansainvälinen keskoslasten päivä


Tiistaina vietettiin kansainvälistä keskoslasten päivää. Tämä päivä meni sairaala-ajan valokuvia katsellessa ja muistellessa vuoden takaisia tapahtumia. Tasan vuosi sitten minut kiidätettiin ambulanssilla kohti Tampereen Taysia. Tuleva yö oli elämäni pelottavin ja tunteet menivät todellista vuoristorataa. Milloin olin täynnä huolta vauvasta ja milloin vihainen koko raskaudesta. Hetken päästä olin varma, että haluan kotiin ja perun kaiken. Olen niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jälkeenpäin ajateltuna ajatukseni olivat aivan hulluja ja typeriä. Mutta syy siihen oli varmasti se, kun kaikki tapahtui niin äkkiä. Aamulla olin ihan normaalisti viemässä hevosia ulos ja jakamassa niille heiniä. Neuvolakäynnistä olimme sopineet ja ajattelin, että voisin siivota tallin vielä ennen sitä. Onneksi en sentään tehnyt niin. Neuvolasta ohjattiin suoraan keskussairaalaan ja siellä tilanne oli jo sen verran kriittinen, että matka jatkui kiireesti Tampereelle. Ja minä olin kaikesta aivan shokissa. Minulla ei ollut mitään ennakkoaavistuksia siitä, että vauva meinasi ruveta tulemaan nyt rv 25. C syntyi lopulta viikkoa myöhemmin ja siitä alkoi pitkä sairaalajaksomme, mihin mahtui paljon huolta. Nyt kun tästä kaikesta on jo vuosi aikaa, niin koen ensi kertaa olevani valmis huokaisemaan helpotuksesta ihan oikeasti. Toki vielä on vaikea sanoa jättikö keskosuus jotain lieviä oireita tytön ollessa vielä näin pieni, mutta ne ovat pikku juttuja alun jälkeen. Kuvien katselu tuo tunteet taas pintaan ja uskon, että kokemamme kulkee mukana läpi elämän. Jokainen meistä käsittelee vaikeita asioita ja kokemuksiaan omalla tavallaan ja huomaan tulleeni siinä taas uuteen tilanteeseen itseni kanssa. Miten onkin niin vaikea nähdä omaa käyttäytymistään siinä hetkessä missä ollaan. Jälkikäteen kaiken ymmärtää taas paremmin. Luulen, että olen työntänyt monia tunteitani sivuun tässä vuoden aikana, koska arjen pyörittäminen vaatii minulta niin paljon. Keskoslasten päivänä olen antanut itselleni luvan uppoutua kokemuksiini ja siihen alkuaikaan ihan kunnolla ja itkut eivät ole vielä itketty. En varmaan koskaan ennen äidiksi tuloani ymmärtänyt, miten kokonaisvaltaista äitiys onkaan. Nyt kolmen lapsen äitinä tuntuu, että tämä on minulle se lapsimäärä, josta pystyn vielä selviytymään ilman, että vastoinkäymiset kaatavat minut. Tai ainakin elämässä olisi suotavaa nyt tulla pitkä seesteinen jakso, jonka aikana saisin kerättyä taas voimia tarpeeksi ja nukuttuja öitä. Kunnioitan erittäin paljon suurperheen äitejä joilla on jopa kymmenen lasta. En voi millään ymmärtää, miten he selviävät siitä urakasta. Tärkeintä on kai kuitenkin ymmärtää omat jaksamisensa ja järjestellä elämänsä parhaansa mukaan niin, ettei uuvu kokonaan.


C on aivan ihana iloinen pieni tyttö. Hän on todellinen ihme meille. Kasvu on ollut hyvää kokoajan. Kehityksessä huomioidaan vielä kolmen kuukauden ennenaikaisuus, mutta kivasti on kehitys mennyt eteenpäin omaan tahtiin. On ihana seurata, miten uusia opittuja asioita tulee lisää päivittäin. Olen niin kiitollinen tästä kaikesta.


Joulu hiipii taloon. Ostin Pentikistä pieniä joulukoristeita mm. nämä kynttilämansetit. Paikallisesta uudesta sisustusliike Zico`s:ta löytyi lasikupu ja sinne kivat pienet koristeet peura ja tähti. Jäkälä ja sammale ovat jo lokakuiselta metsäretkeltä mukaan tarttuneita.




Niina




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla. Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja pari…