Siirry pääsisältöön


"En ole kuin muut. Olen erilainen." Poikani kertoi näin pitkän keskustelumme päätteeksi. Tiedän miltä hänestä tuntuu, kun tuntee olonsa erilaiseksi ja ulkopuoliseksi. Ehkä ulkopuolisuutta kokee jokainen joskus, mutta lapselle se on ahdistava tunne. Muistan oman kouluaikani ja murheeni. Olen tuntenut itseni aina jotenkin erilaiseksi. Sitä ei varmaan kukaan päällepäin huomannut, koska parhaani mukaan yritin sekoittua massaan. Tunsin kuitenkin, että ajattelin monista asioista erilailla, kuin muut ikäiseni ja koin olevani monesti ikäistäni vanhempi. Joskus toivoin, että olisin osannut olla lapsi pidempään. Välillä oli erittäin vaikeaa sopeutua eri porukoihin ja usein tunsin oloni yksinäiseksi. Jotenkin sitä vain toivoisi ettei omien lasten tarvitsisi käydä samoja huolia lävitse. Ei toki kaiken tarvitsekaan mennä kuin vetta vaan. Toisinaan itsetunnon on hyvä saadakin pikku kolauksia, jotta ymmärtää mistä tässä elämässä on kyse. Balanssin on kuitenkin säilyttävä. Negatiivisten kokemusten lisäksi pitää tietenkin tapahtua paljon myös positiivisia juttuja. On ymmärrettävä, että on paljon myös itsestä kiinni, mihin suuntaan omaa elämäänsä kuljettaa. Harvemmin kukaan tulee vetämään sinua sieltä epätoivon suosta, jos ei edes tiedä missä tilanteessa elät. Puhumisen tärkeyttä ei voi korostaa liikaa. Myös vanhempien pitäisi kaiken kiireen keskellä tarkkailla lapsen lähettämiä, joskus lähes huomaamattomiakin signaaleja, jotka voivat viestiä henkisestä pahasta olosta. Tunnustan, että aika ajoin sitä paahtaa itsekin menemään laput silmillä, tavoitteena vain selvitä hengissä normirutiineista ennen nukkumaanmenoa, mutta onneksi nämä keskustelumme saavat aina silmäni aukeamaan sen verran, että muistan taas mitkä asiat ovat tässä elämässä niitä tärkeimpiä. En todellakaan halua myöhemmin huomata olleeni se äiti, joka piti huushollin kyllä tiptop, mutta ympärillä olevat ihmiset voivat pahoin. Näistä asioista olemme viimeaikoina keskustelleet poikani kanssa. Olen kertonut, ettei omat kouluvuotenikaan olleet aina ihan helppoja, enkä ymmärtänyt kertoa huolistani vanhemmilleni vaan kannoin kaiken sisälläni, joka oli välillä erittäin rankkaa. Olemme poikani kanssa monissa asioissa hyvin samanlaisia, mutta myös erilaisia. Hän menestyy kouluaineissa paljon paremmin kuin minä aikoinaan ja olen iloinen, ettei hän ole siinä tullut minuun. Huomaan, että harrastamme molemmat syvällistä ajattelua ja toivon, että voimme aina jakaa ajatuksia toisillemme. Olemme myös herkkiä ja temperamenttisia ja toisinaan ne ominaisuudet tekevät elämästä  aika-ajoin myös haastavaa. Olen kertonut hänelle, että vaikka koulussa on omat pulmalliset kuvionsa, niin elämä helpottuu kyllä. Niin ja erilaisuus on pelkästään hyvä asia. Persoonallisuuserot tekevät elämästä paljon mielenkiintoisemman.


Pihapiirissä on tapahtunut paljon kaikenlaista viime viikkoina. Ratsastuskenttää laajennettiin, tarhoja suurennettiin ja lauta-aitoja rakennettiin. Kaikkein suurin urakka oli vanhan Ruotsin Kruunun verovilja-aitan kattoremontti. Vilja-aitan katon päälle kaatui myrskyjen aikaan puu, joka rikkoi sen pahoin. Koko katto uusittiin ja siitä tuli erittäin hyvä. Valmiista katosta luvassa kuvia myöhemmin, kun saamme siivottua rakennusrojut pois pihasta. Aitta on ollut museona jo vuosikymmenet ja
sinne on kerätty tilan vanhaa esineistöä. Kuvia sisältä löytyy täältä.
Kiviä on myös ilmestynyt lisää pihaan. Suuret neliskulmaiset kivet löytyivät tallin kulmalta suuren kuusen alta, kun raivasimme sen edustaa suurentaaksemme pihattotarhaa.



Sumua, kuraa, harmautta. Aika on erittäin sopivaa synkistelylle ja vielä kaikki maailmalla tapahtuvat pahat asiat lisäävät tuskaa entisestään. On vaikea ymmärtää ihmismieltä, joka saa tekemään tällaisia järkyttäviä asioita. Ei voi kuin toivoa, että pahin on nyt nähty ja suunta parempaan on alkamassa. Joulu on kuitenkin tulossa ja se tuo uskoa. Ehkä pian tulee pakkanen ja jäädyttää maan, sulkee kaiken lian ja kurjuuden alleen ja tuo valkean puhtaan lumen ja valon maahan. Toivoa on aina.








Niina








Kommentit

  1. Ajatteleva ihminen kokee usein olevansa toinen. Ei ajattelulla ole välttämättä sijaa koulumaailmassa, niin ironista kuin se onkin. Itsekin kärsin lapsena ja teininä ulkopuolisuuden tunteesta, vaikka kavereita olikin. Nyt yliopistossa voi huomata, ettei se ole pelkästään huono asia olla erilainen. Äkkiä tyhmyys ei olekaan enää coolia, vaan päinvastoin. ;)
    Edelleenkin toiseus tuntuu vaivaavan minua usein, ja olen tottunut ajattelemaan lähtökohtaisesti, etteivät ihmiset pidä minusta. Ehkä iän myötä vielä pehmenen ja opin uutta tuossakin suhteessa.

    Ja tottakai J on erilainen. Hän on erittäin poikkeuksellisen hurmaava poika!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä murrosikä on vaikein ikävaihe ihmisen elämässä. En yhtään ikävöi sitä aikaa. Ja etenkin lapselle, joka vaatii itseltään paljon, voi kokea paljon riittämättömyyden tunnetta. Pojilla esiintyy usein kömpelyyttä ja tytöillä vartalossa tapahtuvat muutokset voivat tuntua vaikeilta hyväksyä. Ihmissuhdekuviot tuntuvat muuttuvan monimutkaisemmiksi. Yhtäkkiä pojan leikkiminen tytön kanssa ei olekaan niin helppoa ym.

      Minusta sinä olet valloittava persoona ja niin ajattelee varmasti suurin osa ihmisistä. Sitten kun pääsee siihen olotilaan, ettei oikeasti välitä muiden mielipiteistä, niin on ottanut todella suuren harppauksen oikeaan suuntaan. Ikä tuo varmuutta ja itsensä rakastamista. Kaikki aikanaan ja nuoruuden haavat parantuu kun asioita käsittelee. Elämä helpottuu kokoajan. Ei tarvitse kuin viettää hetki aikaa ikäihmisten kanssa huomatakseen tämän :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla. Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja pari…