Siirry pääsisältöön

Ajattelemisen aiheita ja elämän makua


Olen erittäin iloinen, että sain tietokoneen vielä toimimaan, eikä näin ollen kaikki kuvakansiot tuhoutuneet. Pääsin tänään kuvailemaan pitkästä aikaa ihan kameralla. On tullut viimeaikoina otettua kuvia vain kännykällä, kun en ole voinut kamerasta siirtää mitään koneelle. Keli oli vähän turhan hämärä, mutta räpsin kuitenkin joitain kuvia ratsastustunnilta.

Meillä on useita ponikokoisia ratsastajia, joten toinen poni on ollut tarpeellinen. Minusta on myös kiva, että poneilla on toisensa. Hevoset ovat niin paljon isompia, että samassa laumassa pikkuinen poni joutuu kokoajan pinnistelemään ollakseen uskottava.
Tallielämä on kasvattavaa. Täällä tutustutaan uusiin ihmisiin. Tallipuuhia tehdään porukalla. Täällä ei katsota ikää, sukupuolta, ulkonäköä, taustoja. Hevoset eivät tuomitse eivätkä mielistele. Ne ovat juuri sitä sinulle, kuin mitä sinä olet niille. Kun uskot itseesi ja luotat taitoihisi, niin hevonen nostaa jalkansa ylös, kun haluat puhdistaa kavion. Itsetuntosi kasvaa, kun huomaat hallitsevasi huomattavasti itseäsi isompaa ja vahvempaa eläintä. Kun olet rauhallinen, johdonmukainen ja reilu, niin saavutat hevosen luottamuksen ja kaikki käy helpommin. Ehkäpä tässä olisi ajattelemisen aihetta ja oppia myös työelämään, ehkäpä ihan sinne johtoportaalle asti. 

Ja sitten meidän kissakakarat. Mainiot satulahuoneen asukit, jotka toivottavat jokaisen tulijan tervetulleeksi. Joskus joudun laittamaan kaikki houkuttelutaitoni peliin, saadakseni pienet ratsastajat satulahuoneesta taas tallin puolelle. Sen verran valloittavia ovat nämä vauvat. Toki tämä musta, Jaska-kissa ei kuulu samaan pentueeseen, vaan on syntynyt jo alkukesästä. Pienet kolme pentua syntyivät syyskuun alussa. Kissoista riittäisi juttua vaikka kuinka. 
Jaska-kissan elämä oli päättyä lyhyeen loppukesästä, kun se sairastui äkisti erittäin vakavasti. Kissa löytyi pensaikosta heikkokuntoisena ja oksentaen rajusti. Myös peräpää ja silmät vuotivat kirkasta nestettä, eikä hengityskään tahtonut kulkea. Soitimme eläinlääkärille ja lähdimme kiireesti viemään kissaa vastaanotolle. Siellä Jaska sai kaiken mahdollisen hoidon, vaikka ennuste olikin huono. Kissa oli jo alilämpöinen, kuiva ja shokissa. Painoa oli vasta reilun kilon verran, joten ei ollut ollenkaan varmaa selviääkö Jaska jo pelkästään nukutuksesta. Lääkemäärätkin olivat ihan pikkiriikkisiä pennun annoksia. Nesteytys ja lääkkeet tekivät kuitenkin sen mitä hiljaa uskalsimme toivoa. Muutaman tunnin päästä saimme viedä pienen taistelijakissan kotiin ja iltaan mennessä Jaska oli jo lähes entisensä. Meidän perheessä on näköjään useampiakin taistelijoita. 

Pikkukolmosten kanssa meinasi käydä myös kurjasti, kun äitikissa oli päässyt karkuun eräänä päivänä pentujen ollessa vasta viikon ikäisiä. Huutelin äitikissaa monta tuntia ja kun sitä ei kuulunut oli minun ruokittava pikkukissoja yksi yö ruiskulla. Se ei sitten ollutkaan ihan helppo homma. Onneksi äitikissa ilmestyi aamulla takaisin hoitamaan lapsiaan. 




Olen ruvennut jo suunnittelemaan C:n 1-vuotis synttäreitä. Juhlamekko ja kiiltonahkakengät ovat jo valmiina, sekä ihania tarjoiluastioita ja koristeita löysin Sinooperista. Ensimmäistä kertaa saan järjestää oikeat prinsessajuhlat. Olen niin kiitollinen siitä, että näin voin nyt tehdä. Muistan hyvin C:n ensimmäiset kaksi elinkuukautta, kun en uskaltanut valmistella kotiakaan vauvaa varten. Elettiin pitkään hetki kerrallaan ja sitten päivä kerrallaan. Oli vaikea antaa itselle lupa odottaa kotiinpääsyä.

Tämä kuva on otettu elokuun lopulla meidän puutarhassa, vanhan omenapuun alla. C:llä on ruiskukka korvan takana, jonka nappasin kasvihuoneen edustalla olevasta ruiskukkapenkistä. Niin rakas tyttäremme <3




Niina



Kommentit

  1. Onpa ihania kissoja siellä teillä! Meillä on tuo 11 vuotias ilonamme ollut jo pitkään. Onnea synttärien johdosta ja ihanat ne prinsessasynttärit on järjestää. Minulla on blogissani sinulle haaste!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissat ovat mainioita tyyppejä :) Kiitos onnitteluista! Pian juhlitaan. Kiitos myös haasteesta ja mukavaa joulun odotusta!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla. Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja pari…