Siirry pääsisältöön

Ajattelemisen aiheita ja elämän makua


Olen erittäin iloinen, että sain tietokoneen vielä toimimaan, eikä näin ollen kaikki kuvakansiot tuhoutuneet. Pääsin tänään kuvailemaan pitkästä aikaa ihan kameralla. On tullut viimeaikoina otettua kuvia vain kännykällä, kun en ole voinut kamerasta siirtää mitään koneelle. Keli oli vähän turhan hämärä, mutta räpsin kuitenkin joitain kuvia ratsastustunnilta.

Meillä on useita ponikokoisia ratsastajia, joten toinen poni on ollut tarpeellinen. Minusta on myös kiva, että poneilla on toisensa. Hevoset ovat niin paljon isompia, että samassa laumassa pikkuinen poni joutuu kokoajan pinnistelemään ollakseen uskottava.
Tallielämä on kasvattavaa. Täällä tutustutaan uusiin ihmisiin. Tallipuuhia tehdään porukalla. Täällä ei katsota ikää, sukupuolta, ulkonäköä, taustoja. Hevoset eivät tuomitse eivätkä mielistele. Ne ovat juuri sitä sinulle, kuin mitä sinä olet niille. Kun uskot itseesi ja luotat taitoihisi, niin hevonen nostaa jalkansa ylös, kun haluat puhdistaa kavion. Itsetuntosi kasvaa, kun huomaat hallitsevasi huomattavasti itseäsi isompaa ja vahvempaa eläintä. Kun olet rauhallinen, johdonmukainen ja reilu, niin saavutat hevosen luottamuksen ja kaikki käy helpommin. Ehkäpä tässä olisi ajattelemisen aihetta ja oppia myös työelämään, ehkäpä ihan sinne johtoportaalle asti. 

Ja sitten meidän kissakakarat. Mainiot satulahuoneen asukit, jotka toivottavat jokaisen tulijan tervetulleeksi. Joskus joudun laittamaan kaikki houkuttelutaitoni peliin, saadakseni pienet ratsastajat satulahuoneesta taas tallin puolelle. Sen verran valloittavia ovat nämä vauvat. Toki tämä musta, Jaska-kissa ei kuulu samaan pentueeseen, vaan on syntynyt jo alkukesästä. Pienet kolme pentua syntyivät syyskuun alussa. Kissoista riittäisi juttua vaikka kuinka. 
Jaska-kissan elämä oli päättyä lyhyeen loppukesästä, kun se sairastui äkisti erittäin vakavasti. Kissa löytyi pensaikosta heikkokuntoisena ja oksentaen rajusti. Myös peräpää ja silmät vuotivat kirkasta nestettä, eikä hengityskään tahtonut kulkea. Soitimme eläinlääkärille ja lähdimme kiireesti viemään kissaa vastaanotolle. Siellä Jaska sai kaiken mahdollisen hoidon, vaikka ennuste olikin huono. Kissa oli jo alilämpöinen, kuiva ja shokissa. Painoa oli vasta reilun kilon verran, joten ei ollut ollenkaan varmaa selviääkö Jaska jo pelkästään nukutuksesta. Lääkemäärätkin olivat ihan pikkiriikkisiä pennun annoksia. Nesteytys ja lääkkeet tekivät kuitenkin sen mitä hiljaa uskalsimme toivoa. Muutaman tunnin päästä saimme viedä pienen taistelijakissan kotiin ja iltaan mennessä Jaska oli jo lähes entisensä. Meidän perheessä on näköjään useampiakin taistelijoita. 

Pikkukolmosten kanssa meinasi käydä myös kurjasti, kun äitikissa oli päässyt karkuun eräänä päivänä pentujen ollessa vasta viikon ikäisiä. Huutelin äitikissaa monta tuntia ja kun sitä ei kuulunut oli minun ruokittava pikkukissoja yksi yö ruiskulla. Se ei sitten ollutkaan ihan helppo homma. Onneksi äitikissa ilmestyi aamulla takaisin hoitamaan lapsiaan. 




Olen ruvennut jo suunnittelemaan C:n 1-vuotis synttäreitä. Juhlamekko ja kiiltonahkakengät ovat jo valmiina, sekä ihania tarjoiluastioita ja koristeita löysin Sinooperista. Ensimmäistä kertaa saan järjestää oikeat prinsessajuhlat. Olen niin kiitollinen siitä, että näin voin nyt tehdä. Muistan hyvin C:n ensimmäiset kaksi elinkuukautta, kun en uskaltanut valmistella kotiakaan vauvaa varten. Elettiin pitkään hetki kerrallaan ja sitten päivä kerrallaan. Oli vaikea antaa itselle lupa odottaa kotiinpääsyä.

Tämä kuva on otettu elokuun lopulla meidän puutarhassa, vanhan omenapuun alla. C:llä on ruiskukka korvan takana, jonka nappasin kasvihuoneen edustalla olevasta ruiskukkapenkistä. Niin rakas tyttäremme <3




Niina



Kommentit

  1. Onpa ihania kissoja siellä teillä! Meillä on tuo 11 vuotias ilonamme ollut jo pitkään. Onnea synttärien johdosta ja ihanat ne prinsessasynttärit on järjestää. Minulla on blogissani sinulle haaste!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissat ovat mainioita tyyppejä :) Kiitos onnitteluista! Pian juhlitaan. Kiitos myös haasteesta ja mukavaa joulun odotusta!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vinkkejä kirppismyyntiin

Hei vaan ja mukavaa maaliskuun loppua!

Näin kevään korvilla moni tekee pientä inventaariota kotona ja ehkä päättää hankkia myyntipöydän kirppikseltä. Se on varsin järkevä tapa päästä eroon ylimääräisistä tavaroista. Itsekin sitä täällä harrastan ja niinpä päätin listata muutamia vinkkejä omiin kokemuksiini perustuen.

Mitkä tavarat myyvät kirpparilla?

- Erilaiset astiat. Laatumerkkiset, mutta myös kauniit yksittäiset "halpiskupit, lautaset ja kipot"
- Lasten haalarit ja kausivaatteet. Kannattaa muistaa oikea ajoitus. Eli esim. nyt viimeistään välikausipuvut, kurahaalarit ja saappaat myyntiin.
- Lasten merkkivaatteet esim. Me&i, Nosh ym. Mutta näiden hinnat eivät saa olla liian korkeita, tai jäävät myymättä. Usein näkee ylihinnoiteltuina.
- Pienet koriste-esineet. Design, mutta myös halvat tavarat, kunhan pyyntikin on tarpeeksi pieni.
- Lelut
- Matot pestyinä
- Sisustuskrääsä, kuten puulaatikot menee hetkessä.
- Urheiluvarusteet. Etenkin lasten monot, luistimet, sisäpelik…

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta.

Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne?

Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat olivat säily…

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…